Sunnuntai 3.11. the lazyday
En ole ikinä nähnyt
kenenkään näkevän niin paljon vaivaa jouluvalojen pykäämiseen,
mitä täällä on tapana. Tokihan määrätkin on ihan hulluja näin suomalaiseen näkökulmaan! Mutta siis Lindsayn ystävä oli
suunnittelemassa jouluvalaistuksia pihalla Lindsayn pojan ja jonkun
toisen miehen kanssa. Siis kolme ihmistä ihmettelemässä ja
kokeilemassa, miten ne olisi parasta laittaa tänä vuonna. Eikä
niitä sitten lopulta edes sinä päivänä kyhätty ylös, vaan ne
laitetaan joku toinen päivä. Huhhuh, sanon mä!
3.11. on ihan hyvä jo suunnitella jouluvalaistus...
Päivän suunnistustehtävä
toteutui, kun suunnistin The Humber Bayhin. Se on siis puistoalue,
josta näkee koko kaupungin upea silhuetin.
Varokaa kojootteja?
Kerrassaan upeeta!
Eipä noi mun ottamat
kamerakännykän kuvat nyt selkeesti oo samaa luokkaa mitä netistä
löytää, mutta mulle tosta paikasta tuli ehdottomasti yksi Toronton
lempipaikoista. Päästäkseni sinne ja sieltä takaisin (vaikka se
on varmaan noin 10km keskustasta), matka kesti suuntaansa joku tunnin
verran. Niin järkyttäviä ruuhkia täällä on. Täällä ei ole
todellakaan ihmismäärään suhteutettuna riittävän paljon esim.
kaistoja ja edelleenkin on usea katu kiinni erilaisten tietöiden
vuoksi.
Maanantai
Maanantai oli töissä
mukavan rento ja koska mulla ei tietenkään ollut laiskasunnuntain
jäljiltä eväitä duunissa, päätin kokeilla Eggsmart -nimistä
paikkaa. Siis sieltä saa aamiaista koko päivän :) Aamiainen on
kyllä päivän paras ruoka, niin miksei?!
Pöytä täynnä erilaisia marmeladeja ja tietysti maapähkinävoita.
Kevyt lounas ;)
Päivätoimitaryhmien
LINKS ja Milestones kanssa suunnitellaan tällä hetkellä Talent
Showta maanantaisin. Tarkoitus on kutsua yleisöä paikalle ja
jokainen pääsee esittämään omaa talenttiaan. Mä ehdotin, että
voisin suunnitella Showlle aloitusnumeron, yhteistanssin. Saisinpa
sitten edes yhden rästitehtävän tehtyä tänä aikana... ;) Saa nyt nähdä miten sen kanssa käy, täällä kun touhu ei aina ihan tapahdu kuin Strömsössä.
LINKSin jäsenellä
Victorialla oli synttärit, joten vaihteeksi oli herkkuja töissä.
Kaikille jaettiin Cup-caket, mä tosin olin päättänyt, että nyt
loppuu arkiherkuttelu, joten tyydyin vaan avustamaan muffinssivuoan
pois ottamisessa.
CardioKidseille ohjasin
Seuraa johtajaa-leikkiä alkulämmittelyksi. Sehän nyt toimii
poikkeuksetta aina lasten kanssa. Lapset on niin innoissaan siitä,
että ohjaan niille suomalaisia leikkejä ja pelejä. Joka viikko ne kysyy, että ohjaanko taas jotain suomalaista :)
Illan Sport & Social
ryhmän kanssa oli tarkoitus pelata kiekkoa. Vartin jälkeen
todettiin Alexandran kanssa, että jäsenet olivat selkeästi
väsyneitä tänään ja päätettiin mennä Multisensoryroomiin.
Tiistai
Tiistaina ja keskiviikkona
meillä oli jälleen kouluryhmä tutustumassa. Tällä kertaa
poikakoulun opiskelijoita highschoolista. Sama ryhmä tuli molempina
päivänä ja tarkoitus oli päästä tuntumaan pyörätuolin kanssa
ja pelata korista. Suurin osa pojista oli aika liikunnallisia, joten
tällä ryhmällä se alkoi jopa näyttää pyörätuolikorikselta!
Oon tosi onnellinen, että mulla on mahdollisuus osallistua näiden
kouluryhmien ohjaamiseen. Ne kun on kaikki niin erilaisia ja
opettajat tietysti myös. On mielenkiintoista seurata sivusta
ryhmädynaamisia asioita ja miten opettaja ottaa ryhmää haltuunsa.
Tiistaina mun päivä
huipentui, kun Milestonesin yksi pojista oli tehnyt mulle rannekorun.
Sanoi vaan, että tää on sulle, tässä on Suomen värit. :) Wau!
Miten pienellä asialla voi saada ihmiselle niin upean olon!
Keskiviikko
Keskiviikkona Afterschool
Programin uinnissa tapasin uuden lapsen: Alexanderin. Hän on
7-vuotias poika ja todella valloittava persoona. Kysyi multa
uima-altaassa, että mennäänkö naimisiin :D hih.
Afterschool Programin
uinnin jälkeen oon nyt muutamana kertana jäänyt Josephin avuksi
altaalle autistipoikien uimaopeksi. Tänään harjoiteltiin ekaa
kertaa rintauinnin käsivetoa. Tämä ryhmä harjoittelee yhdessä
aina puoli tuntia kerrallaa vedessä ja lähes kaikki tarvitsevat
edes jonkin verran apua, oli kyse sitten ohjeiden ymmärtämisessä,
liikkeiden avustamisessa tai keskittymisessä. Opettaminen on siis
erittäin intensiivistä. Välillä tuntuu, että osa tunneista
talossa ylipäänsä on hieman hosumista. Tässä tapauksessa en
esimerkiksi tiedä, että miksi pitäisi opettaa rintauinnin
käsivetoa, jos edes krooliuinti ja selkäkrooli ei onnistu ilman
apua. Mun pitää varmaan yrittää hienovaraisesti kysellä, että
miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään... :) Treenin jälkeen
Joseph sanoi, että ne on menossa poikien kanssa porukalle puntille
treenaamaan illalla, jos haluun liittyä seuraan. Olipas kiva saada
treenikutsu!
Altaan jälkeen palasin
jälleen Afterschoolin pariin, sillä keskiviikon Wicked Wednesdayssa
tarvitaan mun apua. Emily tai Jackson yleensä kokkaavat
ryhmäläisille jotain ja sen lisäksi meitä on muutama apuri, jotka
keksii jotain rauhallista aktiviteettia sinä aikana ja sitten vielä
syömisen jälkeen, ennen kuin vanhemmat saapuvat paikalle. Tänään
luin Alexanderille kirjaa. Oli aika hauskaa lukea englanniksi kirjaa
ja yrittää tehdä siitä omasta lukemisestaan eläväistä. Taas
englanninkielen tunti mulle ;) Ruoan valmistettua syötin Alexin. En
tiedä mahtoiko olla jopa ensimmäinen kerta kun syötin lapsen
alusta loppuun asti. Se meni kuitenkin aika hienosti sen jälkeen kun
tajusin, että vanha kunnon ”lentokone lentää liitää” toimii
hienosti myös englanniksi...
Alexander ja hienoin naamio :)
Normaalisti
keskiviikkoisin lähtisin tästä ryhmästä seitsemältä, mutta
KidsFit ryhmän ohjaaja Trevor oli jättänyt pestinsä saatuaan
vakipestin muualta, niin Jackson ottaa nyt ryhmän loppuvuokseksi
itselleen ja se tarkoittaa käytännössä, että Afterschool
Programilla on yksi henkilökunnan jäsen liian vähän viimeisen
tunnin ajan. Mua pyydettiin siis tällä kertaa jäämään, jotta
olisi enemmän käsiä. Vaikka mm. erityisapua ja paljon huomiota
vaativan lapsen oma avustaja saapui juuri silloin paikalle. No, enpä
mä siitä pahoillani ollut, sillä opuksi askarreltiin hienot
naamarit kaikille!
Ton verran irtosi hymyä Pumpin jälkeen.
Onneksi olin saanut
treenikutsun, sillä tässä kohtaa alkoi jo niin paljon laiskottaa,
että olisi kyllä jäänyt treeni tekemättä. Menin kuitenkin
salille ja tein ahkerana BodyPumpin ja tyydyin vain tällä kertaa
sivusilmäilemään eli observoimaan, että millaisia treenejä ne
pojat tekee. Ehkä ensi kerralla sitten hyppään niiden
treenikelkkaan.
Torstai
Torstain aikataulu oli
jälleen poikkeuksellinen. Shane oli pyytänyt mua avukseen
kouluryhmän ohjaamiseen. Tämä highschool koululaisryhmä tuli
yksityiskoulusta, jossa vanhemmat maksavat 15000$ vuodessa pelkästään
siitä, että lapsi voi käydä kyseistä koulua. Meille selvisi
hyvin pian, että ryhmä koostuu kahdesta erityisluokasta. Kysyin
Shanelta, että eikö tällä ryhmällä ole opettajia mukana
ollenkaan, olivat kuulemma pienryhmissä jo sekoitettuna. Heh.
Aloitimme vierailun Communication-pelillä, jossa pienryhmissä
valitaan aina yksi tehtävän suorittaja per ryhmä ja henkilön
tulee pystyä selittämään muille miten sermin takana oleva
malliasetelma on järjestetty. Jokaisella kerralla johtajalla tai
ryhmällä on jokin ominaisuus, jota he eivät saa apunaan käyttää,
esimerkiksi puhe, elekieli, ilman puhetta kokonaan jne. Se on todella
hupaisa tehtävä ollut yleensä, mutta tällä ryhmällä selkeästi
puuttuivat kommunikaatiokyvyt kokonaan. Koko homma meni huutamiseksi
ja todella aggressiiviseksi. Mun oppimisen kannalta erittäin hyvä
juttu, ettei kaikki vaan ole marmelaadia, mutta järkyttynyt olin
silti: lapset eivät kunnioittaneet toisiaan, eivät opettajiaan,
eivät meitä tai koko paikkaa, jossa olivat vierailulla. Ja mun
mielestä mikä pahinta; opettajat eivät puuttuneet mihinkään.
Sosiologian ja psykologian näkökulmien kautta oikeastaan erittäin
mielenkiintoista seurata tuollaista ryhmää, mun temperamentille
taas ei.
Onneksi sain lopettaa
päiväni LINKSin kanssa uinnilla, josta tulee aina hyvä mieli. :)
Tyttöilyä ;)
<3:tuulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti