Toronto SnowShow ja paras työviikko!

Aika täällä menee ihan siivillä. Työpäivät on pitkiä ja yhtäkkiä taas ollaan viikonlopussa. Kummallista! Tässä päivityksessä on vähän enemmän tekstiä, halusin kertoa mun viime viikosta töissä, sillä se oli tosi tosi jees! :)

Lauantai

Snow Show Toronto International Centressä

Ja taas kerran valmiina suunnistamaan puhelimen screenshottien avulla... ;) 

Se on muuten kohtalaisen toimiva tapa!

Kuvassa Unionin bussiasema lähi ja kaukoliikenteelle. 

Samoissa tiloissa myös rautatieasema ja naapuritalossa metroasema.

Tunnelmaa "kauko"linjan bussissa. 

Matka kesti vajaan tunnin kaupungissa olevan Maratoonin takia, normaalisti hieman vähemmän eli kai tätä voisi verrata lähikuntiin matkustamista Suomessa... 

Oikeaan kohteeseen ostettu bussilippu.

Ostin ekan lipun vahingossa Miltoniin. Onneksi tajusin sen siinä bussijonossa, et nyt ei oo kaikki palikat ihan kohdillaan ja tarkistin puhelimesta, että mihin olinkaan oikeasti menossa. Kävin kipasemassa uuden lipun ja onneksi ystävällinen lipunmyyjä vaihtoi. Juosten kirmasin sitten vielä oikeaan bussiin. heh.

Pääteasema. JA missä hemmetissä mä nyt olen... Vettä sataa eikä ketään missään! Alkoi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, että miten ihmeessä mä löydän koko messukeskuksen...

Ja löysinhän mä sitten perille! Itse messukeskus oli JÄÄTÄVÄN kokoinen. Siellä oli kaksi muutakin tapahtumaa käynnissä eri halleissa. Snow Shown pihalla oli tällainen pieni maamerkki. En mennyt tekemään temppuja... ;)

Toinen halleista oli omistettu välinemyynnille (tässä kuvassa ehkä 1/4 alueesta).

Toinen halleista oli messualue. Välineitä, hiihtokeskuksien esittelyä, vaatteita...

Adapted Sports!!

Kävin hieronnassa. Hieno kokemus toi tuoli.

En ole ennen sellaiseen törmännyt...

Snow Showm maskotti sai kans pikahieronnan. 

Ei varmaan tehnyt ollenkaan huonoa.

Uudet laskettelulasit ja norjalainen asiakaspalvelija :)

Oli siellä edes jotain suomalaista havaittavissa. 

Tein samalla havainnon, että Oakleylla on myös vaatemallisto!

Kauniit kirjavat lumilaudat huusi mun nimeä...

Ostathan paluulippusi ennen bussiin nousua. Onneksi en ole tätä heikkohermoisempi tyyppi ja sain sen ostettua ensiyrittämällä! 

Lauantai-illan huumaa:

Godiva @ Eaton Center

Siis oi hyvänen aika. Taas.

Jotain sitä sitten oli pakko ostaa.

Konvehdin nimi: Birthday Cake.

Taidettin sitten lauantai-illan ratoksi vahingossa eksyä rimpsalle, Muita julkaisukelpoisia kuvia ei siltä illalta ole. Tai siis Marjon mielestä. Anna totesi mun pizzan muistuttavan metsää. Täällä kovinta yöruokaa on pizzaslicet.

Juttelinpa sitten sunnuntaina Lilyn (ja äitin) kanssa Skypessä.

 Se ei edelleenkään tajua, että mikä hemmetin juttu tää on. :D

Maanantai

Pitkä päivä töissä, klo 10-20.45.

Valerie oli pois aamun TIME ryhmästä, joten ohjattiin se Grahamin kanssa kaksistaan. Mun vastuulle tuli tällä kertaa istumaan nousu penkiltä ja penkille istuminen. Tämä oli siis se ryhmä, jossa syystä tai toisesta henkilö tarvitsee tukea arkipäivässä selviämiseen ja me harjoitellaan niitä jokapäiväisiä taitoja kerran viikossa, joilla pärjäisi paremmin itsenäisesti. Erittäin huikea ryhmä, on oikeasti hienoa auttaa!

Iltapäivä meni tutusti LINKSin kanssa ja tänään meillä oli poikkeuksellisesti Fieldhousea: Jäsenten suosikkia Dodgeballia ja Octobus-hippaa. Illalla pääsin ohjaamaan CardioKidseille Maa-Meri-Laivaa. Lapset oli innoissaan pelaamassa "suomalaista peliä"! Lapset sai alkuringissä tänään oman nimensä lisäksi sanoa, että millaiseen asuun meinaa pukeutua Halloweenina seuraavalla viikolla. Mä totesin, että on mun ensimmäinen virallinen Halloween. REALLYYYY??? Siinä loksahti muutamat leuat auki. :D

Sport&Social autististen poikien kanssa mentiin vielä illan päätteeksi kuntosalille. Siinä, jos jossain oli kyllä meikäläisen kärsivällisyys koetuksella. (Huom! Maiju, sun kanssa kiukkutreenaaminen ei oo mitään!) Mutta saatiin kuin saatiinkin 45 minuuttia kulumaan salilla ja vielä niin, että jotain tapahtuikin. Oikeasti mä kyllä tykkään autististen kanssa touhuamisesta ja tässä ryhmässä itse asiassa kaikki pystyvät puheella edes jollain tavalla kommunikoimaan. Haastavaahan ohjaaminen on siitä huolimatta ja aina päivästä ja jopa hetkestä riippuvaista, millä tuulella mennään.

Viikko alkoi töiden kannalta erittäin lupaavasti: Sain kaikkien kanssa ohjata edes jotain!

Tiistai

Sain aamulla vaihdettua huoneen! Jee! Menin siis töihin vasta iltapäivällä. Oon nyt itse aika paljon säätänyt tätä aikatauluani, sillä iso osa urheiluaktiviteeteista on luonnollisesti iltapäivisin ja mieluiten osallistun niihin. Ja kun tiistai- ja torstaiaamuisin ollut REHAB(iliation back to community) Program saatiin päätökseen viime viikolla, on mulla siinä periaatteessa tyhjää. 

Työpäivä klo 13-20.30

Iltapäivällä oltiin LINKSin ja MILESTONESin kanssa perinteisesti discossa. Se on aina kerran kuukaudessa. Yksi kuukauden kohokohdista :)

Tiistai-iltaisin olen ollut mukana Valerien lasten Zumbassa, nyt olen jo parina viikkona ohjannutkin muutaman kappaleen. Sain välittömän palautteen, että olen hyvä ohjaaja ;) Hih. Totuusko tulee lasten suusta?

Totesin, että voin ihan hyvin tehdä taas pidemmän päivän, varsinkin kun olin tullut vasta niin myöhään, niin jäin vielä loppuillaksi altaalle taitouintiryhmien treenejä seuraamaan. Menin avustamaan Nickiä, joka on päivisin LINKSin yksi ohjaajista. Kerran viikossa hän ohjaa taitouintitreenejä 4-6-vuotiaille lapsille. Täällähän mennään kouluunkin jo nelivuotaana. Se oli todella, todella hauskaa! Opetinkin lapsille matalan tason pää edellä hyppyä ja keräkaatoa. Tosta noin vaan ne kuulkaa veti keräkaadot itsekseen viiden minuutin harjoittelun jälkeen! Olisi hienoa, jos osaisi itsekin joskus vielä toisissa asioissa olla noin pelkäämätön ;)

Jatkoin viimeisen puoli tuntia vielä tästä hieman edistyneempien saman ikäisten taitouintiryhmän kanssa. Tai siis anteeksi, nuorin oli 4 ja puoli. Hän oli tyttö. Totesinkin, että naisethan aina tietävät tarkalleen oman ikänsä! Tämä tyttöryhmä oli niin kiinnostuneita musta ja Suomesta sekä suomen kielestä, ettei treeneistä meinannut enää tulla mitään :D Erittäin hupaisaa, kerta kaikkiaan.

 Totesin illan päätteeksi, että toisaalta lasten ohjaaminen voi olla oikeastaan aika kivaakin...

Keskiviikko

Työpäivä klo 10.30-20

10.30 hyppäsin altaaseen Melissan kanssa. Meillä oli highschool koululaisryhmä autisteja, jotka olivat ensimmäistä kertaa ryhmänä Variety Villagessa. Tarkoitus on vastaisuudessa, että he tulevat aina kerran kuussa uimaan. Lähes kaikilla oli oma henkilökohtainen avustaja mukana vedessä ja pääsinkin ensimmäistä kertaa avustamaan aikuisen kokoista ihmistä vedessä kelluntoihin ja toisten kanssa jopa uimaankin asti. Ajatus oli lähinnä tietysti kartoittaa ryhmän taso ensimmäisellä kerralla, jotta oli mahdollisuus suunnitella tulevaa paremmin.

Lounaan jälkeen keskiviikkoisin on LINKSillä huoneen siivouspäivä ja kaikki pitää olla siistiä ennen kuin koirat saapuvat. 

Iltapäivän kruunasi tietenkin Jooga ja mä sain jälleen kunnian sen ohjata. Tällä kertaa oltiin yhdessä MILESTONESin kanssa. Alkuun touhu oli aika levotonta, mutta sain aika hyvin ison porukan rauhalliseksi. Ehdottomasti isoin kehitys, näin viidennen mun ohjaaman tunnin jälkeen on loppurentoutuksessa. Tällä kertaa kaikki oli hiljaa! Ja se on iso saavutus! :)

Kiiruhdin heti neljäksi altaalle Wicked Wednesdayta viettämään Afterschool Programin kanssa. Viideltä uimavalvoja ja -opettaja Joseph pyysi, jos voisin tulla hänen avukseen puoleksi tunniksi kolmen autistisen pojan uintiryhmään. JESSS!! Tuli niin hyvä fiilis! Siis siksi, että nytkö ne alkaa huomata, että mä oon ihan hyvä tyyppi ja myös voin olla niille liikunnanohjauksessa avuksi. :) Pääsin siis lisää avustamaan erityisesti uintiasentojen löytämisessä ja hahmottamisessa. Mielenkiintoista mulle on, että kaikille opetetaan omista ominaisuuksistaan huolimatta krooliuintia ja selkäkroolia. Mun pitää ehkä jotain haastatella ihan mielenkiinnosta, että mikä siihen on perusteena...

Keskiviikkoillan mulla kruunaa KidsFit Trevorin ohjauksessa. Siis kourallinen hyvin vilkkaita poikia. huhhuh!! Mutta pääsin heillekin ohjaamaan harjoitteita tunnin aikana ja huomasin, että mä oikeastaan olen jo hyväksytty niiden porukkaan :) Huomattavasti siis kepeämpi olo henkisesti mitä parin ensimmäisen kerran jälkeen.

LAUTAPELIKAHVILA

Keskiviikkoillalle oltiin sovittu tapaaminen suomalaisten kanssa! Anna oli SuomiKodilla tavannut kaksi suomalaista naista, jotka työskentelevät täällä toimittajina. Heidän lisäkseen seurueessa oli mm. muita työharjoittelussa täällä olevia ja heidän ystäviään mm. lomalla täällä. Selvisikin, että meitä on saman pöydän ääressä kahdeksasta suomalaisesta kolme HAAGA-HELIAn eri toimipisteiltä! Hauska yhteensattuma!

Myynnissä olevat lautapelit

Siellä oli siis oikeasti porukkaa aika hyvin. Olin hämmentynyt! :)

Mun oli monta päivää tehnyt mieli chai-lattea ja siinä se nyt on. Lautapelien määrän lisäksi kahvilan hyvä laatu yllätti todella positiivisesti. Ja herttainen palvelu. 

Mun ensimmäinen lautapelikahvilakokemukseni ikinä.

Castle Board Game Caf'e

Oli kiva päästä puhumaan suomea. Ehkä siksikin, että oli ollut niin pitkiä työpäiviä ja erittäin englannin täyteisiä. Samalla me siinä sitten pelailtiin lautapelejä. Onko tällaisia Suomessa?

TORSTAI

Työpäivä 13-20

Iltapäivällä askarreltiin Halloween-juttuja LINKSin ja MILESTONESin kanssa erilaisia kurpitsoita, haamuja, kummitustaloja jne. Yksi jäsenistä totesi olevansa liian vanha Halloweenin juhlintaan. Mä totesin, että ei kai siihen voi liian vanha olla :) Odotan itse Halloweeniä ihan älyttömästi! Me ollaan jo koitettu Annan kanssa googletella, että mitä kaikkea täällä oikein tapahtuu ja täällä todella tapahtuu!!

Torstai-iltapäivän viimeinen aktiviteetti on aina uinti niille, jotka haluavat ja Fieldhouse muille. Mä menin jeesiksi altaalle, vaikka eihän sitä allasaikaa nyt hirveästi jää, kun Camin saaminen altaaseen vie aina vähintään 10 minuuttia. Saatiin me nyt lopulta muutama kierros uitua porukalla ja sit aina tietty lopuksi Hot Pooliin.

Kuudelta mun piti olla Shanen apuna koulututustujaryhmälle, mutta ne soitti kuudelta, ettei ne tulekaan. Kirmasin sitten Valerien torstai-illan Draama-ryhmään. Se oli todella mielenkiintoista! Tanssittiin, laulettiin, improttiin. Huomasin jälleen kerran, miten vaikeata mun on koittaa improvisoida tuollaisessa ns. näyttelytilanteessa. Mä en vaan osaa heittäytyä. Ärsyttävää, vaikka tuo ryhmä jos joku on matalan kynnyksen ryhmä.

Perjantai oli vapaapäivä, siitä lisää seuraavassa jaksossa! ;)

Nyt vihdoin nukkumaan. Peetu soittaa mulle parhaillaan nukutus-Skype-puhelua. 

<3:tuulia

Taas muka kaks viikkoa mennyt viime päivityksestä??

Niinpä! Ei voi aika mennä näin nopsaan...
Viime päivitys oli Thanksgivingillä kyllästetty, pakko jatkaa hitusen vielä, koska virallisena päivänä 14.10. pääsin ihanan Alexandran kotiin vielä Kiitospäivän lounaalle.

Mia pyysi paljon kuvia, joten tässä niitä sitten tulee! Koko viime viikko yhdessä paketissa!
Kummitäti Minna totesi mulle, että et sä kai paljon muuta siellä tee kun syö ja vähän urheile. JEP! Siitähän mun Suomen arkikin koostuu :D

Tässä siis Thanksgiving-maanantai vielä... Kahdesti! ;)

Alexandran perheen UPEA koti! Huomatkaa ihana väri ;)

Alexandran äiti ja isä totisena kalkkunan kimpussa.

Koko jengi pöydän ääressä. Kuvassa lähimpänä Alexin mummi 93-v! 

Ihan mahtava tapaus!!! :)

Ja sitten syödään... TAAS!

Takapiha. Olin ihan äimänä koko talosta ja sisustuksesta ja kaikesta. 

Alexin äiti oli suunnitellut kaiken. Ihan oli koko mesta kuin jostain sisustuslehdestä! 

Alexin pappa halusi päästä mun kanssa kuvaan. :D

Kahvifriikkinä pääsin vaihteeksi kahvin makuun. Toi keitinsysteemi oli tosi hieno. 

Siinä on siis filtterit ja kaikki ja se pysyy tietynlämpöisenä ja huhhuh.

 Nää oli ehdottomasti mun suosikkeja: tuoreita mansikoita ja suklaata....mmmmm... 

Ja parasta oli, että Alexin pikkuveli oli tehnyt ne!

Koko kaunis perhe.

Jälkkäripöytä oli kuin Aallolla konsanaan, niin montaa sorttinkia oli.

Olin varma, etten enää voisi ikinä syödä mitään, kunnes tuli ilta:

Ja leivottiin Annan kanssa jälkkäriä illalliskutsuille, johon meidät oli kutsuttu!

Päädyttiin toiveiden mukaan johonkin suomalaiseen.... Suklaabrownieita! hahahah! 

No, niistä tuli hyviä, se kai oli pääasia!

Annan ystävä Luke oli valmistanut meille ihan sairaan hyvän illallisen!

Huom, ei kalkkunaa. :)

Nam.

Pääsin maistamaan ekaa kertaa Wayne Gretzkyn viinitilan viiniä. Toimi!

Tässä kohtaa vannoin jo kevyen elämän puolesta ainakin loppuviikoksi.

KUNNES:

Tiia tuli Abu Dhabista kylään tiistaina ja mentiin syömään. Ja sidukalle ;)

Käytiin Dundas Squaren Jack's Astorissa ja meillä oli ehkä IMELIN tarjoilija ikinä! Kaiken huipuksi kaiken sen nuoleskelun jälkeen se vielä meidän maksettua laskut totesi, että te olitte mun paras pöytä tänään!! Tiia repes päin naamaa. hahahahahah.

Keskiviikkona oli todella odotettu ilta. Me oltiin nimittäin ostettu Marjon ja Annan kanssa liput Raptorsien NBA-korispeliin! Vaikka peli oli ns. pre-seasonia, oli se ihan huikeeta ja mulla oli vaan ihan älyttömän mahtava fiilis koko hommasta!

Koris-look. 

Jännitys tiivistyy... Air Canada Center!

Ja ne liput!

Jaa siideriä?

No eikös! Juomanhan saa täällä viedä katsomoon. 

Noissa mukeissa on sellainen samanlainen aukko mitä lasten nokkamukeissa! Kätevää.

Telkkarilähetystä tehtiin ihan siinä käytävällä.

Meidän paikat oli todella ylhäällä. Aluksi ;)

Hieman ennen pelin alkua oli aika tyhjää. Suurin osa jengistä saapui tiputellen 

pelin ensimmäisen puoliskon aikana. Vähän outoa? 

Toronto Raptors vs. Boston Celtics

Siiiis miten ne kaikki miehet oli niin jäätävän kokoisia? Millä järjellä ihmisestä kasvaa jättiläisen kokoinen? Huhhuh, siinä oltiin koko likkakööri silmät suurina.

Alkushow

Vähän niin kuin Pyynikillä...

Ja sitten saatiinkin jälkimmäiselle puoliskolle hitusen paremmat paikat. 

Tosta noin vaan! Oli erittäin viihdyttävä peli kaiken kaikkiaan ja vitsit taas se kaikki muu häppeninki mitä ympäri katsomoa ja kaikilla tauoilla tapahtui. Pelkkää ilotulitusta! Ehdottomasti suosittelen kenelle tahansa.

PERJANTAI

Mun matka taittuu aamuisin koirapuiston läpi, niin kuin taisin jo aiemminkin mainita. 

Ihan paras tapa saada hyvä mieli!

29th Lieutenant Governor Games.

Niin oon mä siis töissäkin ollut kaiken huvin lisäksi!

Meillä oli tällainen tapahtuma perjantaina töissä. Paikalle saapui lapsia erityiskouluista Variety Villagen järjestämään vuosittaiseen urheilutapahtumaan, jossa suoritettiin erilaisia aktiviteetteja ja lopuksi kaikki saivat mitalin. Paikalla on aina Ontarion kuvernööri kunniavieraana. 

Pisteissä oli erilaisia soveltavia aktiviteetteja, joita pystyivät kaikki suorittamaan.

Alkuseremonia. Lapset lauloivat kansallislaulun (tosin silloin tietty kaikki seisoivat) ja tunnelma oli niin täynnä energiaa, ettei sitä pysty käsittämään. Marissa totesi hienosti mulle, että hän pitää Variety Villagesta sen suuren positiivisen energian vuoksi. Se on kyllä totta. Se on paikka, jossa on niin lämmin henki ja hyväntuulisia ihmisiä, ettei sitä edes tajua.

Mä sain vastuulleni heittopisteen, jossa heitettiin hernepusseja ja pieniä kumikiekkoja verkkoon. Oli hienoa jälleen kerran huomata, että kyllä mulla jotain oppeja on mennyt koulussa perille, kun jokaisen ryhmän jälkeen pystyin selkeästi aina kehittämään omaa toimintaani ja ohjeiden antoa, organisoimista jne. Ja niin homma toimi myös jouhevammin. :)

Olisitte nähneet, miten onnellisia lapset olivat mitaleistaan!

Sitten kävikin niin hienosti, että mun päivä päättyi jo kello 12. Olin päättänyt suunnata Chinatowniin, koska en ollut siellä vielä käynyt.

En oikein tiennyt mitä odottaa ja siksi olinkin ehkä niin liekeissä koko alueesta ja kaikista "krumeluureista" mitä siellä oli kaduilla!

Lihakauppa paikalliseen tapaan. 

Kiinalainen lisäravinnekauppa. Huvittavinta oli, että kyselin Reishiteetä ja myyjä ei sen vertaa ymmärtänyt englantia. Hih. Meninkin siis yhtäkkiä ihan toiseen kulttuuriin myös kommunikoinnillisesti.

Vähän olis irtomyyntikamaa. Vielä kun olis tiennyt että mitä ne kaikki oikein on!

Kaupat oli kaikki niin TÄYNNÄ tavaraa, että inventaario todella hirvittäisi...

Torontossa on aina alueen mukaan noita ns. lippuja.

Sit olikin vähän erilaista kauppaa.

En oo _ikinä_ missään nähnyt tällaista tilaa saati kauppaa,

 joka olisi niin täynnä tavaraa! Jota sieltä ei löydä, ei ihminen kai tarvitse?

All You can eat Sushi ravintola. Hei oikeesti??? Enkö muka just edellisenä viikonloppuna syönyt ehkä seitsemän ihmisen edestä. Ei sillä. Sairaan hyvää se oli. Tää aika Torontossa alkaa vaikuttaa hyvin vahvalta bulkkaamiselta...

Ostoskorissa perjantailta. 

Chinatownin löytöjä: maustettu tiikeribalsami $4 ja Reishitee $5. Molemmat taisi vielä kaiken huipuksi olla ylihinnoiteltuja!! :D Ihan järjetöntä se Chinatownin hinnoittelupolitiikka tälleen suomalaiselle ainakin.

Dufferin Mallin Marshallsin löytöjä: inkamarjat ja banaanisnacksit.

Suunnistin vielä Chinatownista Dufferin Malliin, jonka lähettyviltä löysin kivan kampaamokaupan. Menin sinne tietty ihan muina miehinä ja totesin, että nyt kyllä ihmiset katsovat vähän vielä normaalia pidempään. Mähän olen täällä todella eksoottisen näköinen ja lähes jokainen tuntematon, joka hiukankin mulle puhuu, kehuu hiuksia (HUOM! HENNA ;) ) tai silmälaseja. Heh. Täällä lyhyt tukka ei oo ihan niin tavallista naisilla tai ainakaan näin "räväkkänä" mitä mulla on.

No tajusin sitten siellä liikkeessä aikani kierreltyä, että kaikki hiuslisäkkeet ja peruukit (joita siellä oli Paljon) oli pääasiassa ruskeita, mustia tai punaisia. Ja että asiakaskunta oli hyvinkin afroamerikkalaisen näköistä porukkaa. Naurahdin itsekseni, että mitähän nekin kaikki ajattelivat, mutta en jaksanut välittää siitä sen enempää. Kohtuullisen koominen se tilanne kuitenkin oli.

Kauppakeskukseen päästyäni ja siellä lähes kaikki kaupat kierrettyäni, lähdin kimpsuineni ja kampsuineni (ruokaostoksineni) kohti kotia vihdoin. Metroasemalle päästyäni sinne tuli paloautoa ja poliisiautoa. Kaikki linjan metrot oli myöhässä, eikä niitä päästetty meidän asemalle, sillä sieltä etsiskeltiin jotain tyyppiä. Sen enempää se asia ei mulle valoittunut.

Täällä on ylipäänsä aika huvittavaa julkisen liikenteen kanssa juuri nimenomaan se, että ei ole päivää, etteikö jotain tapahdu: mä oon ollut bussissa, joka hajos matkalla, milloin metrot on myöhässä sen takia, että joku on vetänyt hätäuloskäyntivivusta tai sit joku bussi ei vaan ikinä tule. Heh. Täällä on kuulemma yks maailman suurkaupunkien kauheimmista julkisista liikenteistä. Ainakin mun työkaveri Eric väitti niin. :)

Porterin uusi kampaus. 

On se kyllä outo otus. Se oli just varastanut ruokapöydältä Olivian ruoat ja sit se oli päässyt murtautumaan tänne yläkertaan kaatamalla portin ja syönyt melkein kaikki Olivian suklaat. Hah. Oi voi. Onneks ei ollut mun huoneeseen päässyt.

Ainiin! muutin tällä viikolla uuteen huoneeseen! Siis naapurihuoneeseen, joka on tuplakokoinen. Kelpaa! Nyt mahtuu hitusen paremmin tekeen treeniä kotona (jos täällä vaan ikinä olen) ;)

Tässä nyt jotain viime viikon kuulumisia, koitan saada päivitettyä itseni ajan tasalle! Voisin vaikka kertoa tarkemmin viime työviikosta, sillä se oli PARAS tähän mennessä. Mä oon saanut pikku hiljaa tehdäkin jo jotain!

<3:tuulia