Paikallista liikenettä, tunteellista siiliä ja työpäivitystä.

Helou!

Tänään tajusin vasta puolessa välissä päivää, että hitto on jo keskiviikko :D

Oon siis ollut nyt täällä kaksi viikkoa ja yhden päivän. Tänään oli itse asiassa ensimmäistä kertaa sellainen "aivot kirkkaana" olo. En tiedä johtuiko se siitä, etten oo nyt kolmeen yöhön ottanut melatoniinia ollenkaan vai sitten siitä, että oon vihdoinkin päässyt tähän rytmiin ja sain yöllä jopa nukuttua kuusi tuntia yhteen putkeen! Vitsit, olo oli kun uudella ihmisellä. Sen kunniaksi sain treenattua tänään vielä tuplatreeninkin. Vau.

Täällä on ollut niin ihanat ilmat viikonlopun jälkeen, että kyllä suomineidon kelpaa! päivällä +16-23 astetta lämpöä. Viikonlopuksi luvattua aurinkoa ja +23. Taidan mennä rannalle...

Alkuviikko on mennyt osittain vanhalla kaavalla LINKSin ja Milestonen kanssa, mutta uutuutena on ollut Shanen ja Sherryn töihin tutustuminen: Maanantaina meillä oli 9 fysioterapeuttiopiskelijaa tutustumassa taloon ja pääsin pitkästä aikaa rullaamaan urheilupyörätuolilla. Se on kyllä hauskaa! Pelattiin myös muita soveltavaan liikuntaan viittaavia ja ajatuksia herättäviä pelejä, tuli ihan koulutunnit Jyrkin kanssa mieleen! 

Shane on 35-vuotias CP-vammainen ja ollut Kanadan paralympiaedustajana ainakin Sydneyssä ja vissiin muuallakin. Toimii tällä hetkellä Variety Villagen työnsä lisäksi valmentajana nuorille urheilijoille. Luulen, että hänellä ainakin mulle annettavaa ammatillisesti aika paljon. Maanantain huipennus oli kuitenkin terapiakoira, joka oli ihana leonberginkoirauros. Mulla ei tietty ollut puhelinta, että olisin saanut siitä kuvan. Oli se niin valloittava ja luuli tietysti olevansa pikkukoira, kun koitti istua mun syliin. :D

Shane ja Sherry ovat vastuussa tiistaisin ja torstaisin pyörivästä kuntoutusryhmästä, jossa käy valikoituja 50-80-vuotiaita sydänkohtaus- ja aivohalvauskuntoutujia, miehiä ja naisia. Odotin sitä todella innolla, kunnes kun aloitettiin multa meinas päästä poru. Tuli niin kova ikävä iskää. Siinä ne oli suurin osa jonkinlaisilla pyörätuoleilla liikkeellä ja monilla oli puoliso tai lapsi mukana avustamassa. Toisilla oli mennyt liikuntakyky, jota nyt kuntoutettiin pienin edistysaskelin, toisilla lisäksi esim. kirjoitustaito. Monilla oli havaittavissa, että toinen puoli vartalosta toimi huomattavasti heikommin kuin toinen. Erittäin erittäin mielenkiintoista mulle ammatillisesti!

Ryhmän ohjelmaan kuuluu kuuden viikon ajan erilaisia luentoja ja käytännön fyysisiä harjoitteita, harjoitusohjelmia, testausta jne. Tiistain aihe oli lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet ja miten niiden pienten tavoitteiden avulla päästään siihen isompaan, pitkän aikavälin tavoitteeseen. Todella hienoa! Mulle tuli sellainen olo, että jokaisen pitäisi aina vähän väliä pysähtyä miettimään ihan samoja asioita. Tosin tässä ryhmässä fyysiset tavoitteet oli mm. päästä kävelemään ilman tukea tai kävellä rollaattorin avulla kokonainen 200m kierros ilman taukoja. Elämän realiteetit todella tulevat vastaan!

Eilinen iltapäivä meni sekä Milestonen että LINKSin kanssa discossa! Heillä on tällainen päivädisco aina tiistaisin, jonne kaikki alueen päiväryhmät tulevat. Ihan mahtavaa :D Siellä me sitten jorailtiin mm. Abban, Aviciin, Michael Jacksonin ja hiphopin tahdissa. 

KESKIVIIKKO

Tänään opetin yhdelle LINKSin naisista, että kun treenataan, ei tarvii lopettaa siihen määrään (12 toistoa), joka hänelle on kirjoitettu ohjelmaan, vaan voit jatkaa niin pitkään kun jaksat. Nostettiin kaikkiin liikkeisiin painoja ja toistoja tuli 30... Toivotaan siis jotain kehitystä hänelle treeniin!

Iltapäivän ohjelmassa LINKSillä oli joogaa, jonka sain ohjata. Koska ilma oli niin upea, oltiin tietty ulkona. Joogaa auringonpaisteessa. Tai siis sovellettua joogaa. Mutta hienointa oli, kun kaikki niiden ohjaajat oli päivän päätteeksi ihmeissään, kun lähes kaikkien mielestä päivän kivoin asia oli tänään jooga, vaikkei se yleensä ikinä ole! Yksi sähköpyörätuolimies myös pyysi, että ohjaisin myös ensi viikolla. Ei voisi työpäiväänsä siis kai paremmin päättää! :)

Joukkoliikenteestä:

Paikallinen joukkoliikenne aiheuttaa varmasti joka paikassa ajattelun aihetta. Torontossa joukkoliikennettä käytetään ahkerasti. Silti mielestäni siitä huolimatta on kummallista,  miten tietyt asiat on suunniteltu.

Kertalippu on helpoin maksaa Tokeneilla, niitä olen itsekin käyttänyt. Kertalipun hinta on (aikuiselle) $3 eli 2,20 €. Ostin niitä viimeksi 15kpl, joten sain ne $2,50 /kpl. Säästöä tuli siis edes vähän, eikä tarvii joka välissä olla häsläämässä rahojen kanssa. Mahdollisuus olisi myös viikko ja kuukausilippuihin. 

Kertalipun vaihto-oikeuteen on kauheat säännöt: vaihdon pitää aina tapahtua lähimmällä pysäkillä, pysäkkien väliä ei saa kävellä ja sit tietty aikaan sidonnaiset yms, joita on joka paikassa. En mä kyllä tiedä vielä miten paljon sitä valvotaan, sillä multa ei ole missään välissä tarkistettu lippua.

Kuukausilippu on mun mielestä aika kallis, aikuiselta $128,50 eli 92 €. Ja jos sitä haluaa käyttää koko kuukauden, kannattaa se ostaa kuun ensimmäisenä päivänä. Se on nimittäin aina voimassa vain kuun loppuun eikä kuukautta siitä päivästä kun sen on ostanut.  Ihan hölmöä! Yritän nyt kuitenkin vielä selvittää, saisinko paikallisen opiskelijakortin, vaikka en varsinaisesti opiskele täällä missään. Onhan mulla opiskelijatodistus mukana, mutta en jotenkin usko sen riittävyyteen.

Aamubussissa on aika tyhjää, sillä niitä menee niin usein. Oon tällä viikolla mennyt joka päivä eri reittiä töihin, mitäs sanot Suvi siihen? ;)

Busseista saa poistua myös etuovesta ja sitä ihmiset käyttää paljon. Oikeastaan ehkä siksi, että keskiovi pitää työntää auki. Siis miksi?

Ja mitä olisikaan blogi ilman ruokapäivityksiä ;) Rahkasta sain tuunaamalla luomujogurtin kanssa ihan syötävää.

 Maanantaina kokeilin iltapalaksi paahtaa pitkästä aikaa manteleita. NAM!

 Facebookissa näin Kipan päivityksen viime viikolla lehtikaalisipseistä, joten ei auttanut kuin kokeilla! Ohjeenahan oli, että vain vähän suolaa, jota en uskonut. Ainakin tuli suolan tarve tyydytettyä ;)

Loppukevennyksenä. Vaikka täällä on upeat kelit ja luinkin Facesta Peten päivityksestä, että se meinas hajota jonkun jouluvaloihin, niin todellakin: sama täällä! Käytiin eilen tyttöjen kanssa lenkillä illalla ja tässä meidän löytö naapurustosta:

MAHTAVAA!

Ja kello löi taas kaksitoista. Nyt pää tyynyyn! :) 

Tsemppiä sinne kylmään ja pimeään Suomeen! Tää auringonpaiste täällä on niin luksusta...

<3:tuulia

Rauhallinen viikonloppu

Hyvää viikon alkua kaikille!

Mä oon ottanut tosi iisisti koko viikonlopun. Oikeestaan siksi, että oli niin kökkö sää ja toisaalta on ehkä ihan hyvä levätäkin välillä. Pyhitin koko viikonlopun siis treenaamiselle, skype-jutteluille ja syömiselle. Ei huono juttu ollenkaan ;)

Näin hienoja Cherry Blossomeita me taiteiltiin LINKSin kanssa. Tein kanssa oman taideteoksen ja sain jälleen kerran todeta, että ehkä ihan hyvä, että oon liikunnanohjaaja, enkä taiteilija.. ;)

Perjantaina mulla oli töissä se keskustelu Archien kanssa, että miten on eka viikko mennyt. Se oli niin huolissaan siitä, että mulla on varmasti kaikki hyvin. Se kertoi jostain irlantilaisopiskelijasta, joka vasta ekan kuukauden jälkeen itkien kertoi, kuinka on ollut ihan kauheeta, eikä se yhtään tykkää olla siellä mihin se oli sijoitettu. Sanoin, että mä nyt kuitenkin olen aikuinen ja mulla on tapana sanoa, jos mun mielestä joku asia on pielessä. 

Sanoin keksineeni idean, että voisin suunnitella päivätoimintaryhmille jonkinlaisia liikunta-aktiviteetteja, joihin kaikilla olisi mahdollisuus osallistua ja jotta toiminta kehittyisi. Nyt kun tuntuu, ettei ohjaajilla ole aikaa suunnitteluun, niin voisin helpottaa heidän työtaakkaansa. Totesin, että se olisi kehittävää minulle ammatillisesti ja heille voisi sitten jäädä mun harjoitteluajasta myös käteen jotain! Archien mielestä se oli sairaan hieno idea! :) Jes!

Sateenkaaren värinen työlook ;)

Sovittiin, että ensi viikolla pääsen tutustumaan uusiin ryhmiin sekä koululaisaktiviteetteihin. Odotan sitä innolla!

Perjantaina rykäisin töiden jälkeen painonnostotilassa BodyPumpin. Ihan sairaan hyvä uusi ohjelma, tosin oli hiton rankkaa! Heh. Sit kirmasin kodin huudeille ja ruokakauppaan nimeltä Metro. Kauppareissun jälkeen oli pakko istua alas ja syödä eväksiä kirkon portailla, ennen kun jatkoin kävelyä kotiin. Oli näkemisen arvoisia ilmeitä tyypeillä, taas kerran :D

Oon jo pari kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa näen vaan ihan sairaan pitkän jonon ja ihmisiä siis jonottamassa jonnekin. Kummallakaan kerralla mulle ei selvinnyt, että minne ne oikein jonottavat. Tällä kertaa selvisi ainakin tämän jonon syy. Kello oli 18:40 perjantai-iltana ja kyllä, nämä ihmisen jonottivat kirkkoon! Tuo jono jatkui ainakin toisen mokoman vielä. Jos en olisi ollut niin nälkäinen ja uupunut, olisin voinut kanssa mennä jonottamaan!

Perjantaina meillä oli töissä aamulla puutarhanhoitoa! LINKSillä on oma puutarhaprojekti siellä VV:n takapihalla, jossa he kasvattavat mm. yrttejä ja tomaatteja. Yrtit menevät aina perjantaisin myyntiin ja mä halusin kanssa ostaa niitä basilikoja mukaani; ajattelin, että niistä saisi älyttömän herkullisen tomaatti-mozzarella-basilikahässäkän. 

Ja niin muuten saikin. Entistä herkullisemmaksi annoksen teki hel*etin kallis mozzarella; $8,50 sellainen nyrkin kokoinen pallero... Meinasin jo unohtaa koko jutun, kunnes totesin, että menee sitten basilikatkin hukkaan. Täällä on siis juustot älyttömän kalliita. Totesin Lindsaylle yksi päivä, että tuun varmaan laihtumaan jo pelkästään siksi, etten syö juustoa niin kuin sitä syön Suomessa!

Perjantai-illan päätteeksi hämmensin itseni aloittamalla työharjoitteluraportin teon. :D Onpahan sekin ainakin jo aloitettu.

No, ehkei pelkoa siitä laihtumisesta... Lauantain brunssi lähti "vähän" käsistä.

Lauantain vietin todella laiskasti. Maijun kanssa skypetettiin yli 4 tuntia ja hengattiin, kunnes kahvipannullisen ja todella energiapitoisen brunssin ja välipalan jälkeen sain fiiliksen lähteä lenkille vaikka vettä tuli kuin saavista. 

Ennen.

Jälkeen.

Kaikkea hullua sitä ihminen kyllä tekee... Onneksi juoksu kulkee nykyään niin hyvin, ettei ole säällä pahemmin väliä. Ainoa ongelma tuli korvanappien kanssa, jotka ei meinanneet pysyä menossa mukana kosteuden vuoksi. Nykäsin kostoks ilmalle vielä BodyBalancen päälle täällä mun huoneessa imuroinnin ja pienen huonekalujen paikan vaihtoruljanssin jälkeen. Saipahan taas kanukeille ihmeteltävää.

Lauantai-illan gourmet-illallinen ja palkinto huhkimisesta. Nautinpa myös lasillisen luomupunkkua. 

Sunnuntain vietin samalla kaavalla, kuin lauantain: Skypettelyä Suomeen ensin äitin ja Lilyn kanssa. Lily ei oikein meinaa hokata, että mitä tää homma nyt on. Sitten Peetun kanssa ja lopuksi vielä Tommin ja Katrin. Onpa kiva, kun tulee oltua ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä ja kiva kun saa puhua suomea! :)

Kävin suunnistamassa vähän pidemmän juoksulenkin (Googlemapsin mukaan 11,5km) ja olin kyllä itestäni taas niin ylpeä. Suuntavaisto mulla on kyllä niin nolla kun voi ihmisellä olla, mutta onneks katujen nimet jää hyvin muistiin ja se CN-tower näkyy aina jostain välistä edes vähäsen, niin osaa suunnistaa sitten edes kotiinpäin!

Sunnuntaipäivän Skype-kaveri.

Tän viikon treenit ja juoksut on vetänyt paikat sen verran jumiin, että totesin kävelylenkin tekevän vielä terää sunnuntai-iltaan. Googlettelin eri ruokakauppojen sijainteja ja totesin Loblawsin olevan ihan ok kävelymatkan päässä Googlemapsin perusteella. On se näköjään hieman reilu kaksi kilometriä suuntaansa, että ihmekös kun mun arvio taas tuntui vähän toisenlaiselta. Heh. Ainakin pääsin taas käveleen uudessa paikassa ja vastaan tuli vaikka mitä mukavaa!

Kauniisti valaistu Casa Loman linna. Siellä pitäisi joku kerta käydä. Kuva otettu hieman ennen kello kahdeksaa illalla. Täällä tulee aina säkkipimeää samantien.

Hahaa! Kädestä ennustusta

Taidan mennä kokeileen tätäkin joku kerta, ihan vaan siksi etten ole koskaan ollut ennustajalla! Suitsukkeiden tuoksu tuli ulos asti.

Täällä on viinakauppojen lisäksi tällaisia Olutkauppoja, 

sillä edes mietoja juomia ei myydä ruokakaupoissa tai kioskeilla.

Löysin perille.

Lähes kaikki tuotteet jälleen luomua.

Täällä on kaikissa ruokamarketeissa, pienemmissäkin tuoretiskejä lihalle, kalalle, oliiveille yms. tapaksille, leiville ja leivonnaisille... Huhhuh!

Pitkät hyllyt luomutuotteille, lisäravinteille ja muulle mulle sopivalle hihhulikamalle...

Mun oli pakko napata kuva maitohyllystä: Täällä maito myydään pusseissa! Toki on myös tolkkejä erityisesti luomumaidolle. Nuo kirjavat vasemmalla on tietysti maustettuja maitoja, joita täällä juodaan todella paljon.

Ja tässä se kakku- ja leivonnaistiski. Tai siis yksi viidesosa siitä.

Täällä kassat on ylipäänsä todella epäkäytännölliset verrattuna Suomeen. Tässä kaupassa oli kassaneidillä edes vähän tilaa laskea tavaroita piipattuaan sen, mutta pääasiassa sellaista tilaa ei ole ja tosiaan kassaneiti pakkaa kaiken suoraan muovikasseihin. Siinähän ei siis kestä kun kolme vuotta per asiakas... Onneksi mä en ole vielä kiireessä ollut kaupassa ;) Nää olis sellaisia iskän unelmapaikkoja!

Mulla meni aluksi vähän aikaa ymmärtää mitä toi oikein tarkoittaa liikennevaloissa. Vaihtoehdot on siis tuollainen punainen käsi, punainen käsi vilkkuen ja alla vähenevät sekunnit sekä kirkas jalankulkijan kuva. Jalankulkijalla saa luonnollisesti kävellä, mutta niin saa myös sillä vilkkuvalla punaisella, jossa sekunnit näkyy. 

Löysin Metro-kaupasta rahkaa!!! (oli muuten kallista...)

Ja näin hyvää se oli! Koostumus samanlainen kuin keittiörahkoissa, mutta maku todella kitkerä. Ehkä mä sitten sekoitan sitä jogurttiin ja koitan toimisko se.

Oli pakko saada paha maku pois suusta parilla terveyssuklaan palalla ;)

Ja keittiönurkkaus valmiina aamua varten: iltakokkailut suoritettu, eväät pakattu ja kahvinkeitin ladattu aamua varten. Se on siis hyvää yötä!

<3: tuulia

ps. Kiitos kaikille, jotka on laittanut omia kuulumisiaan! On kiva olla yhteyksissä, kun on yksin näin kaukana...

Kulttuurishokki?

Nyt tulee pieni avautuminen... R U ready?

En oo ehkä koskaan aiemmin tuntenut olevani näin suomalainen. Tai oikeastaan oon aina pitänyt itseäni aika monikansallisena. Nyt huomaan, että olen todella vahvasti suomalainen ja omaan tiettyjä arvoja/ajatusmalleja, jotka ehkä voi rinnastaa kulttuuriin eikä pelkästään esim. kasvatukseen.
Ehkä mun tarvii vähän avata tätä...

Mun mielestä on äärimmäisen hieno tapa kysyä toiselta kesken työpäivän "How are you?". Tai siis sitähän kuulee ihan kaikkien suusta, myös kaikkien tuntemattomien, sillä se on tapa täällä. Mun mielestä se olis hienoa todellakin, jos kysyisi toiselta vain siksi, että kiinnostaa vastaus. Ehkä se on sitä suomalaisuutta? Kyllä mulla on tapana kysyä ihmiseltä yleensä kysymys vain siksi, että mua oikeasti kiinnostaa myös se vastaus. Mä oon aika paljon leikkinyt näiden kustannuksella erityisesti kaupoissa... Ruvennut oikeasti kertomaan miten mun päivä on mennyt ja mitä kuuluu. Hitto miten näkemisen arvoisia ilmeitä. Asiakaspalveluhymyä parhaimmillaan :)

Ok, maassa maan tavalla, niinkö? Kohtelias pitää tietty olla, mutta kun ihmisistä paistaa kilsan päähän, että niitä ei hittoakaan kiinnosta oikeasti ja hymy on tekohymyä. Sitä mä eniten vihaan; epäaitoja ihmisiä. Kaikkein aidoimman keskustelun oon käynyt siivoojaan ja kahvilan myyjien kanssa. Ehkä se mun oma sisäinen asiakaspalvelija sitten tulee vaan parhaiten muiden duunareiden kanssa... Tähän viitaten, Suomessa siistiä on mun mielestä se (tai omissa työ- ja kouluyhteisöissäni ainakin), että jos on jostain syystä huono päivä, niin siitä voi ihan sanoa ääneen muille ja se on ihan fine. Täällä vaan vedetään hymy pyllyyn. Ehkä siitäkin mulle tulee pöljä fiilis...

Takapiha. Viime päivät on ollut upeita!! 

Ja silti ollaan oltu pääasiassa sisällä? Voi miksi?!

No, oli tässä päivässä siis hyviäkin juttuja. Erityisesti se siivoojanainen, Jennifer. Filippiineiltä kotoisin oleva nainen, joka totesi mun nimen kuulostavan siltä, miten hänen äidinkielellään sanotaan Pearl eli helmi ja mun pohkeessa oleva tatska on niiden kansalliskukka. Se oli ihanan aito ihminen ja oli ihana piristysruiske. Kahvilan täti jaksaa ihmetellä mun kahvinjuonnin määrää.. Ja tänään se mm. esitteli mulle allergiaystävällisen vaihtoehdon maapähkinävoille..

Toiseksi paras juttu tänään oli yhden LINKS-ryhmäläisen naisen sparraaminen soutulaitteella tänään. Tehtiin puolen tunnin treeni ja sen tekniikka oli ihan hukassa aluksi. Onneksi sain sitä mielikuvien kautta parannettua ja siitä tuli hyvä mieli kummallekin. Tai ehkä hänelle tuli hyvä mieli meidän soutumatkasta valtamerellä missä nähtiin kaikkia eläimiä :) Ihmettelin kuitenkin, että hänelläkin on useampi ns. treeniohjelma sekä cardioroomiin (jossa tänään oltiin) sekä puntille. Silti tekniikat ihan hakusessa. Miksei näitä tyyppejä avusteta? Eiks se olis ensiarvoisen tärkeätä, varsinkin jos viesti ei mene perille kerrasta tai kahdesta? Eihän se välttämättä ns. tavallisellakaan saliasiakkaalla mene, saati erityisliikunnassa.

Huomenna mulla on keskustelu Archien kanssa. Aion sanoa, että haluan kehittää päivätoimintaryhmien liikuntaa. Oon ollut hämmästynyt siitä, että vaikka kaikki on organisoitu kuukausi-, viikko- ja päivätasolla, yksittäisiä tunteja ei ole mitenkään suunniteltu. Mulle se tarkoittaa sitä, ettei yksilöt pääse kehittymään saati ryhmä pääse kehittymään, jos ei ole varsinaisia tavoitteita tai suunnitelmia. Jotain oon vissiin oppinut tuntisuunnitelmien väsäämisessä. Vaikka on ollut mukava hengailla tää ensimmäiset neljä päivää ja avustaa mm. askartelussa, se nyt ei ihan taida olla sitä mitä oon tänne tullut tekemään.

Tässä se mun hymy ;)

Voi ihana aurinko! Peetu sanoi tänään skypessä, 

että siellä Suomessa vaan sataa! :(

Mulla on pienimuotoinen Suomi-projekti meneillään Milestone-ryhmän kanssa. Päätin opettaa niille Jos sul lysti on-kappaleen ja yks pojista opiskelee innolla suomen kielisiä sanoja. Annan sille paperille aina uusia sanoja ja lausahduksia opeteltavaksi.

Ehkä toi turhautuminen on vaan sitä, että oon tottunut sataan palavaan rautaan kerrallaan ja nyt vaan hengailen :) heh. Tapasin muuten eilen täystuntisen ryhmäliikuntaohjaajan Valin, joka rakastaa Zumbaa.. Johan tulee siis oleen mielenkiintoista. Totesin sille, että ehkä se saa mun Zumba-motivaation taas ylös!

Anyvay, terkkuja sinne paljon! Mulla alkaa jo oleen vähän koti-ikävä. Ehkä nyt vasta tajuaa oikeasti olevansa näin hiton kaukana... Vielä pienet iltavenyttelyt (arvatkaa vaan onko pikkusen paikat kipeet eilisistä akrotouhuiluista!) ja sit tutilullaa. Olis kiva saada ajoissa unta kerrankin. Huomenna mun pitää muutenkin matkustaa taas julkisilla, kun Emilyllä oli joku henkilökohtainen juttu, etten voi mennä kyydillä. Jepjep.

Saa viestittää!

<3:tuulia

Kolme ensimmäistä työpäivää

Työt alkoivat maanantaiaamuna klo 9:00. Alue, jossa asun on noin kolme kilometriä ihan ytimestä pohjoiseen ja duuni taas on ytimestä noin 10 km itään. Eli homma tarkoittaa isoja teitä pitkin noin 13 km. ja julkisilla pysäkkikävelyineen noin tunnin. Viime viikolla mun kyllä piti mennä kurkkaan missä se mesta on ja miten sinne pääsee, mutta päädyin sunnuntai-iltana ottaan screenshotit Googlemapsin karttapalvelusta... Uskokaa tai älkää. Mun huikeilla suunnistustaidoilla ensin aamulla kävellen St. Georgen metroasemalle, jossa en ollut vielä ollut ollenkaan. 

Että tosta noin vaan ja perille pääsin ekalla yrittämällä. En siis mikään pöllömpi muija. Olis suunnistuksen maikka varmaan kohtis ylpeä... ;)

Matka taittui mukavasti kahvin kera, kävin ekaa kertaa täällä Starbucksissa, se kun oli ainoa mikä oli metroaseman vieressä.. Oon yrittänyt käydä joka kerta aina erilaisessa mestassa, täällä kun kahviloita on ihan älyttömästi! Ja nyt oon parina aamuna keittänyt kahvin mukaan, kun vihdoin sain ostettua termarimukin ja opettelin käyttään avaruuskahvinkeitintä. Täällä on myös espressokeitin, mutta sen on talon isännän eikä sitä saa kukaan muu käyttää. Ehkä pääsen taas viikonloppuna osingoille sen tekemään kahviin. Isäntäpari tykkää kanssa hyvästä kahvista. Hyvä mulle!

Metrolikka kahvin kera.

Look what I found!

Ensimmäinen työpäivä alkoi mun vastuuhenkilöiden tapaamisella: Melissa ja yhteyshenkilöni Archie. Molemmat tekee aika pitkälti toimistohommia, mutta talossa selkeästi ollaan yhtä isoa perhettä työntekijöiden, jäsenten (joita on yli 6000!), vapaaehtoistyöntekijöiden, opiskelijoiden (johon kastiin mut luetaan) ja muun henkilökunnan kesken: kaikki tervehtivät kaikkia TODELLA iloisesti, kyselevät kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita muista. Kieltämättä meinaa mullakin välillä tulla sosiaalinen ähky päälle... ;)

VV:n pihassa on useimmiten aina tällaisia wheel-transseja, joihin pääsee sujuvasti pyörätuolilla.

Mun lisäksi maanantaina aloitti 3 muuta opiskelijaa: 

Kaitlyn, 23-vuotias toimintaterapeuttiopiskelija Collegesta (jos oikein ymmärsin, näiden koulutussysteemi on vähän hankala....) on VV:ssä vain maanantaisin, muut päivät koulussa.

Ben 19-vuotias, jonkinlaisesta kehitysvammaisten highschoolista (ilmeisesti), hänellä on oma avustaja Vince mukana koko ajan, sillä hän kommunikoi vain viittomilla ja äännähdyksillä. Hän on mukana joka toinen päivä.

sekä Shaun, 17-vuotias Highschool-opiskelija. Ottaa todella varovasti kontaktia. Tulee työskentelemään VV:ssä päivittäin tammikuuhun asti.

Fieldhouse.

Eli meitä oli aika kirjava sakki heti alusta lähtien. Melissa esitteli meille talon, joka on todella hieno inkluusion ja moninaisuuden näkökulmasta:

- Kaikki käytävät ovat todella leveitä

- Pyörätuolilla pääsee joka paikkaan (paitsi toimistohenksun tiloihin), sillä kaikki on yhdessä kerroksessa (talo on siis valtava) --> huomionarvoista on siis KAIKKI WC-tilat, suihkutilat, treenitilat yms. ovat esteettömiä. Esim. kynnyksiä siis ei ole yhtään missään

- hoitajakutsumahdollisuus on lähes joka paikassa, josta hälyytys lähtee aulan vastaanottotyöntekijälle sekä näkyy hälyytyspaikan lähellä ainakin vilkkuvana valona

- talossa on 2 defibrillaattoria

- tarkoitus on, että jokaisella olisi varaa, joten jäsenyydet ovat suhteessa aika edullisia

- Jokaisessa tilassa on aukioloaikoina työntekijä paikalla auttamassa ja neuvomassa mikäli tarve: 

*Fieldhouse = urheiluhalli, 5 ratainen "tartaani" sekä iso kenttä keskellä, jonka voi jakaa kolmeksi pienemmäksi kentäksi

*Cardioroom = täynnä cardiolaitteita, esittelen sen joku kerta erikseen, koska se todella on sen arvoinen

*Weightroom = Punttisali (lapsille alle 12-v on oma lasten "punttisali")

*Uimahalli, samoin tän esittelen joku kerta erikseen.

*Multisensoryroom = Moniaistihuone. Ihan mahtava! Kuvaus ja kuvia tulossa...

*Kamppailusali

*Päivätoimintaryhmien "omat" huoneet

*Monitoimisali: Joogaa, pilatesta, tanssia, teatteria...

Keskus on siis avattu alunperin vuonna 1947 fyysisesti vammaisten miesten ja poikien kuntoutuskeskukseksi ja vuonna 1967 se avattiin kaikille isona fitness- ja hyvinvointikeskuksena. Vuonna 1988 aukesi uimahalli. Jäsenenä on siis ihan kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia ihmisiä erilaisine ominaisuuksineen ja tarkoitus on, että kaikki voivat liikkua ja harrastaa yhdessä. Siellä käy siis ihan ns. tavan kuntosaliharrastajia, mutta esim. päivätoimintaryhmät LINKS ja Milestone, joihin nyt olen tutustunut ensimmäisten päivien aikana, on +18-vuotiaiden kehitysvammaisten ryhmiä, joissa opetellaan myös kaikenlaisia sosiaalisia taitoja sekä elämässä muita tarvittavia taitoja, kuten kokkaus.

Iltapäiväksi pääsimme osallistumaan päivätoimintaryhmien mukaan joko observoimalla tai liittymällä mukaan, oman mukavuusalueen mukaan. Mä olin iltapäivän LINKSin mukana, jossa olevat jäsenet tarvii ehkä hitusen enemmän avustusta, mitä Milestonessa. Muuten toiminta on aika samanlaista. Iltapäivän ohjelmassa oli poikkeuksellisesti luentoja, joten opiskelimme perustietoja elefanteista ja television historiasta. Päivä alkaa aina klo 9.00 ja päättyy 16.00. Päivän päätteeksi jokainen kirjoittaa itse tai työntekijän avustuksella päivästään tai ympyröi kuvia siitä mitä tänään on tehty. Lisäksi työntekijä antaa aina kommentin päivästä. 

Jokainen päivä ja viikko ovat hyvin rutiininomaisia. Nähtävillä on päivä-, viikko- ja kuukausiaikataulut ja niistä pyritään pitämään kiinni. Tärkeää on myös käsien pesu ja esimerkiksi muiden puheen tai keskustelun kunnioittaminen.

Kun kerroin olevani Suomesta, erityisesti pidempiaikaisten jäsenten mieleen tuli ensimmäisenä Pilvi, joka oli tekemässä samanlaista harjoittelua vuosi sitten. Ihmiset siis todella jäävät näiden ryhmäläisten mieleen, tehtyään vaikutuksen :)

LINKS

Milestone ja koiraterapia. (Pyysin luvan kuvan julkaisuun ja he olivat hyvin mielissään siitä!)

Tiistai aamupäivän vietin LINKSin ja iltapäivän Milestonen kanssa. Aamupäivällä oli kolme vaihtoehtoa: pelejä "luokassa", Multisensoryroom tai kauppareissu päivän leivontatarvikkeita varten. Kaikki saivat viittaamalla kertoa mihin ryhmään halusivat. Halusin itse ehdottomasti aistihuoneeseen, sillä en ollut sitä vielä nähnyt. Se oli kyllä upea: valoja, muotoja, ääniä, valoja, pehmeyttä. Kello oli sopivasti hieman yli yhdeksän ja meinasin heti nukahtaa sinne. Aivan täydellinen rentoutumishuone! Välipalan jälkeen jatkettiin jälleen vaihtoehdoilla: leivonta tai Fieldhouse ja aktiviteetit, joita saa yleensä aika vapaasti valita. Mä menin poikien kanssa pelaamaan "sählyä". Täällä sitä pelataan jääkiekkomailoilla sisällä.... Outoa!

Lounaan jälkeen jatkoin tosiaan Milestoneen, jossa sain niin lämpimän vastaanoton, että huhhuh. Pelkkiä halauksia ja hymyä. Iltapäivän ohjelmassa oli joogaa, jossa pääsin heti avustamaan ohjauksessa. Päivän päätteeksi oli Fieldhousea, jossa oli tarkoitus pelata koripalloa. Nää oli oikeasti hiton hyviä!!! Mä tyydyin viihdyttämään sellaisia, joilla esim. spastisuuden vuoksi ei ole mahdollisuutta tai mielenkiintoa pelata pallopelejä. Booktimen jälkeen treenihommiin ja siitä suoraa tietä kämpille, kulkematta minkään kautta...

Lisää suunnistusta... ;)

VV:ssä ei ole Wifiä, enkä ottanut datapakettia mun prepaid-liittymään, joten sain kuvan Kaitlynin puhelimesta siitä minne mun pitää suunnistaa tuolta sinisestä spotista Golden Mileen. Mun kartta kun on vaan keskusta-alueesta, eikä siitä oo täällä laitakaupungilla siis mitään hyötyä.

Takaisin vielä maanantaihin. Sain luvan käyttää VV:n tiloja vapaasti töiden jälkeen, joten oon joka päivä koittanut treenata edes vähän. Maanantaina töiden jälkeen jäin puntille ja vieläkin on ojentajat kipeenä... Treenin puutetta? ;)

Treenin jälkeen suunnistin "lähellä" olevaan hiton isoon Lielahteen, Englintoniin, joka on tällainen teollisuusalueelle kyhätty todella iso marketti- ja kauppa-alue. Kävelin töistä sinne sen 45minuuttia, mikä oli työkavereista kummallista, etten mennyt TTC:llä (julkista liikennettä kutsutaan tolla nimellä. Toronto Traffic jotain..?) Löysin sieltä vihdoin hyvän (ja halvan) vaatekaupan (Peetu ostin sullekin kyllä jotain.) ja Walmartin.

Mielenkiintoista. Mulle tuli tästä pelkkä South Park mieleen.

Eikä se sitten ollut muuta kuin hemmetin suuri marketti, missä oli ihan kaikkea, mutta mikään ei ollut sen edullisempaa kuin missään muuallakaan. Osa tarjousruoista oli ihan ok, mutta muuten ei kyllä mitään ihmeellistä! Jenkki mikä jenkki... Ja ne kassajonot! Siis mitä hittoa?! Kauppa menossa kiinni ja jonot edelleen monta kymmentä metriä ja arvatkaa miksi. Siksi, että kassaneiti pakkaa  ostokset muovikasseihin sitä mukaa kun ne piippaa. Toiminta oli kun hidastetusta elokuvasta eikä siinä ollut kyllä yhtään mitään järkeä!!! :D

10mg melatoniinia. Huhhuh!

 Bongasin matkalla Kanadan hanhia ihan kävelytien vierestä. Olin ihan varma, et ne käy kimppuun...

Okei. Ennen kuin tästä tulee ihan hiton pitkä TAAS, niin ehkä mä lopetan tähän. Tänään oli aikalailla samanlainen päivä, Fieldhousea, terapiakoiran rapsuttelua, origamien taittelua (tiedän taas yhden syyn, miksi oon liikunnanohjaaja!), ulkopelejä auringossa sekä päivän päätteeksi akrobatiatreenit. Saa nähdä nousenko aamulla sängystä...

Pikatcu?

Yeah! Hitto miten hienoja niistä tuli!

Nyt Skuxx-suukkoja ja öitä! Kello on TAAS jo kaksitoista... Onneksi pääsen Emilyn kyydillä! Se on mun duunikaveri ja tuolla LINKSin puolella töissä. Ihan mahtava likka! Asuu tässä lähettyvillä, joten oon jo pari aamua päässyt sen kyydillä, joten helpottaa huomattavasti kulkemista.

<3: tuulia