tiistai 17. syyskuuta 2013

Loppuviikko vai viikonloppu?

Ensimmäinen viikonloppu Torontossa takana. Jos pitäis vain yhdellä sanalla kuvata, se olis ehdottomasti mielenkiintoinen. Luvassa paljon kuvia, joten ei välttämättä tarvitse lukea... heh.

Perjantaina vietin todella laiskaa päivää kämpillä. Nukkuminen kun nyt on ollut vähän mitä sattuu, vaikka melatoniinia olenkin joka ilta ottanut. Tosin unirytmi on ehkä snadisti ollut sekaisin ja kai sitä vähän voi jetlaaginkin piikkiin laittaa. Nukuin pitkään, join monta kuppia kahvia ja keskustelin Lindsayn kanssa kaikista maailma asioista ja sopivasti koko eläinkatras liittyi meidän seuraan:


Spanieli "Porter" Rakastaa ruokaa ja hellyyttä. 
Heiluttaa aina typistettyä häntäänsä niin, että koko koira heiluu :)

Cairn terrieri "Ginga". Herttainen ja huomionkipeä. 

Pussycat. Lindsayn tyttären kissa. 
Turkey nimeltään, nimetty siis valtion, ei kalkkukan mukaan....

Talon kingi. Nimi joku tosi vaikea mun suuhun.
Alkuun ei tullut lähelle ollenkaan, nyt ollaan ihan frendejä jo.

Keisarin uudet vaatteet.. 

Lähikauppa, jossa siis myydään kaikkea luomua ja muuta mukavaa mun ruokavalioon sopivaa. Auki 24h. Vähän eri luokkaa kun huoltoasemakahvilat Suomessa. Ne taitaa tätä nykyä olla ainoita 24h paikkoja? Niin ja Tammelan grilli kesäaikaan..... ;)

Ja sitten se LCBO eli paikallinen Alko. Vodkahyllyt ensimmäisenä kun sisään astuu ja mitä muutakaan tarjolla kun Finlandiaa.

Noi tulee vielä testiin tai sitten kotiintuomiseksi. Kaikkia erilaisia makuvodkia Smirnoffilta, mistä en oo ikinä kuullutkaan!

Kuten mm. tää Kookos!

Alennushylly paikallisessa alkossa. On suomineito taas ihmeissään....

Viinipromotyyppi LCBO:ssa. Pyysin saada ottaa kuvan, koska Suomessahan ei saa maistiaisia paljoa jaella kaupittelumielessä, vai oonko väärässä? No siistiä se oli joka tapauksessa, vähän kun taxfree-viininmaistiaisissa :)

Vaihtoehto pakata kamat paperipussiin tai pahvilaatikkoon. Valitsin paperipussin.

Siinä 24h kaupassa olis tarjolla myös kotimaista hommaakin, jos tulee ikävä...

Illallinen. Kanaa ja vihanneksia kookosmaidossa sekä bataattipyrettä ja riisinuudelia. Jo olivat kaikki ihmeissään. 

JA SIELTÄ HÄN SAAPUI! Perjantai-iltana klo 23.45. Vihdoin. 

Toronto by night. ei ihan toi kännykkäkamera anna siihen oikeuksia.
Kun laukku oli vihdoin saapunut, päästiin lähtemään sinne kotibileisiin, jonne meidät oli kutsuttu. Mentiin isoon kerrostaloon, jonka kokonaiskerrosmäärää en edes huomannut katsoa, mutta me jäätiin pois 15. kerroksessa ja vielä olis päässyt aika paljon ylemmäs. Täällä on mun mielestä jotenkin aika vähän suurkaupungin kokoon nähden sellaisia valtavia pilvenpiirtäjiä, se tekee tästä ehkä niin kotoisan kaupungin.

Kotibileissä me ei viihdytty ihan hirveän kauaa, sillä kello läheni jo yhtä ja täällä baareissa tulee valomerkki kahdelta! Siis ihan kaikissa baareissa. Baari saattaa jatkaa pidennettyä aukioloaikaa, mutta anniskella ei enää sen jälkeen saa. Ihmetouhua, mä kun luulin, et Suomessa on tiukkapipoista touhua ;D
Kyllä kuulemma on tietysti myös jotain mestoja, jossa anniskelua sitten jatketaankin, mutta ne on kai enemmän sellaisia underground-mestoja.

Kuvassa on Anna pankkiautomaatilla BAARISSA sisällä! Eli täällä varsinkin isommissa paikoissa on aina pankkiautomaatti sisällä ravintolassa. Kätevää? Tässä kuvassa ollaan Madisonilla, joka on kuulemma neljäkerroksinen pubi. Mä en kyllä nähnyt kun kaksi +tosi ison ulkoloungen, mutta täällä paikat tuntuu olevan aika sokkeloisia. Siellä meidät kaikki kolme meinattiin syödä elävältä jo ovella. Huhhuh, mikä paikka. 

Perjantaina oltiinkin sitten ihmisten aikaan kotona, kun käveltiin kämpille baarin sulkeuduttua.

Lauantai

Lauantai koostui kokonaisuudessaan shoppailusta Yorksdalen shopping centerissä, joka oli todella iso, sekä iltakekkereistä! 

Välipalaa nälkäiselle shoppailijalle. Täällä ei muuten oo missään puddingeja?!

Victoria's Secretin alaisessa PINKissä oli huikee mahdollisuus erotella vaatteet sovituskopissa. Aatelkaa nyt, kolme sanaa ja silti todella kätsy systeemi. 

Ja sit se ihana suklaamesta suklaalähteineen....


Onnellinen suklaanomistaja! Oijuma että oli hyvää valkosuklaata. Ja suklaakuorrutettuja manteleita. Erityisesti valkosuklaata on kyllä pakko ostaa mukaan sitten kotiokin. En oo koskaan ollu valkosuklaanaisia, mutta nyt mieli tais muuttua! 

Jos mä ikinä saan lapsia (tai kummilapsia), you know what they'll wear <3

No onni oli se, että kyseinen kauppakeskus sisälsi älyttömästi merkkiliikkeitä, joten meikäläisellä ei ollut niihin ees mitään asiaa... Että ainoat rahat tällä kertaa meni lähinnä syömiseen.

Sitten iltaan:

Klubille.

Tyttökatras rimpsabuugiessa. Kuvan jälkeen aloitettiin heti joraushommat ja sitä ennen tanssilattia oli tyhjä; äkkiäkös me saatiin tanssilattia täyteen! 

Tässä mestassa oli ehdottomasti hienoin vessasysteemi mitä oon nähnyt ikinä missään. Työntekijä naisten vessassa, joka jakoi kaikille käsipaperia. Lisäksi hänelle pystyi joko jättämään tippiä, jota vastaan sai valita kondomin tai tikkarin ja varmaan jotain kolikkoa vasten siinä oli vaikka mitä: tamponeja, hiuslakkaa, käsirasvaa, karkkia, vettä, parfyymiä jne. 

Dj vaihtui n. tunnin päästä siitä kun oltiin päästy sisään baariin. Tää kyseinen mesta on kohtalaisen uusi ja tunnettu siitä, että siellä soi klubimusiikki. Ai että! Tosin $20 sisäänpääsymaksu +narikka $3, joten ei paljon naurattanut, vaikka en mitään illan aikana juonutkaan. Musiikki tosiaankin oli mun mieleen, mut tytöille vähän turhan rankkaa, joten päädyttiin vaihtamaan paikkaa... Tää Lance joku, joka kerkes hetken soittaa settiään, oli aika hyvä ja paikalliset selkeesti tunnisti sen musiikkia. Tommi, oliskohan sulla hajua mistään kanukkidj-tyypeistä? :)

The Midtown oli varmaan viidesosa edellisestä hallimaisesta klubista. Pieni, ahdas ja täynnä porukkaa. Ei ihme, sillä sinne ei maksanut mitään, tosin ei siellä ollut esim. narikkaakaan. Suurin osa baarityöntekijöistä oli naisia valkoisissa napapaidoissa. Multa tuli jossain välissä kysymään intialainen mies, saisko hän tanssia mun kanssa, totesin vaan että eiköhän tässä lattialla tilaa ole. Sen jälkeen vaan funtsin, että vaikkei se mitenkään iholle tullutkaan, niin se currynhaju oli todella vahva. Haiseeko kaikki intialaiset currylle? 

Valomerkin (klo 02) jälkeen musiikki soi vielä 20 yli asti, jonka jälkeen lähettiin hipsiin kämpille. Tai siis tytöt oli jatkoja vailla ja mä suuntasin väsyneenä nukkumaan. heh.

Sunnuntai:

Uusien juoksulenkkarien ja paikallisten siipien testauspäivä. Ei paha ollenkaan! Nukuin edellisen yön valvomisen takia aika todella myöhään ja oikein nauratti kun ajatteli Suomessa kellon olevan sen 7 tuntia edellä... Päätin kuitenkin googletella siipiravintoloita ja lähteä kävelylle (taas kerran). En oo varmaan koskaan Suomessa kävellyt niin paljon, mitä ekan viikon aikana täällä. Jotenkin vaan oon sitä mieltä, et kaikkein parhaiten pääsen sinuiksi kaupungin kanssa, kun on tullut käveltyä rauhassa ja ihmeteltyä katuja, puistoja ja muita paikkoja.  
Nike-lenkkarit. Yllättävää?

Texaspeteä tai Siippareiden soossia ei ollut tarjolla, joten jokeilin paikallista Award-voittajaa, ilmeisesti tän mestan oma siipikastike. Oli kyllä herkullista. Tilli- ja homejuustodipit oli todella mielenkiintoisia, mutta siivet oli herkullisia. Ja isoja! Minkä kokoisia ne kanat on oikein ollut?!

Alkaisko riitteleen viikonlopusta... Illan otin vaan iisisti ja valmistauduin ekaan työpäivään! Siitä kerron ens postauksessa. Hei ja vaikka on aikaeroa, mulla Whatsappi on käytössä ja s-posti ja Facebookki, että saatte kirjoitella teidänkin kuulumisia! :)

<3:tuulia

ps. yritän ehtiä kirjotteleen, ni näistä ei veny kilsan pituisia..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti