Mä oon ottanut tosi iisisti koko viikonlopun. Oikeestaan siksi, että oli niin kökkö sää ja toisaalta on ehkä ihan hyvä levätäkin välillä. Pyhitin koko viikonlopun siis treenaamiselle, skype-jutteluille ja syömiselle. Ei huono juttu ollenkaan ;)
Näin hienoja Cherry Blossomeita me taiteiltiin LINKSin kanssa. Tein kanssa oman taideteoksen ja sain jälleen kerran todeta, että ehkä ihan hyvä, että oon liikunnanohjaaja, enkä taiteilija.. ;)
Perjantaina mulla oli töissä se keskustelu Archien kanssa, että miten on eka viikko mennyt. Se oli niin huolissaan siitä, että mulla on varmasti kaikki hyvin. Se kertoi jostain irlantilaisopiskelijasta, joka vasta ekan kuukauden jälkeen itkien kertoi, kuinka on ollut ihan kauheeta, eikä se yhtään tykkää olla siellä mihin se oli sijoitettu. Sanoin, että mä nyt kuitenkin olen aikuinen ja mulla on tapana sanoa, jos mun mielestä joku asia on pielessä.
Sanoin keksineeni idean, että voisin suunnitella päivätoimintaryhmille jonkinlaisia liikunta-aktiviteetteja, joihin kaikilla olisi mahdollisuus osallistua ja jotta toiminta kehittyisi. Nyt kun tuntuu, ettei ohjaajilla ole aikaa suunnitteluun, niin voisin helpottaa heidän työtaakkaansa. Totesin, että se olisi kehittävää minulle ammatillisesti ja heille voisi sitten jäädä mun harjoitteluajasta myös käteen jotain! Archien mielestä se oli sairaan hieno idea! :) Jes!
Sateenkaaren värinen työlook ;)
Sovittiin, että ensi viikolla pääsen tutustumaan uusiin ryhmiin sekä koululaisaktiviteetteihin. Odotan sitä innolla!
Perjantaina rykäisin töiden jälkeen painonnostotilassa BodyPumpin. Ihan sairaan hyvä uusi ohjelma, tosin oli hiton rankkaa! Heh. Sit kirmasin kodin huudeille ja ruokakauppaan nimeltä Metro. Kauppareissun jälkeen oli pakko istua alas ja syödä eväksiä kirkon portailla, ennen kun jatkoin kävelyä kotiin. Oli näkemisen arvoisia ilmeitä tyypeillä, taas kerran :D
Oon jo pari kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa näen vaan ihan sairaan pitkän jonon ja ihmisiä siis jonottamassa jonnekin. Kummallakaan kerralla mulle ei selvinnyt, että minne ne oikein jonottavat. Tällä kertaa selvisi ainakin tämän jonon syy. Kello oli 18:40 perjantai-iltana ja kyllä, nämä ihmisen jonottivat kirkkoon! Tuo jono jatkui ainakin toisen mokoman vielä. Jos en olisi ollut niin nälkäinen ja uupunut, olisin voinut kanssa mennä jonottamaan!
Perjantaina meillä oli töissä aamulla puutarhanhoitoa! LINKSillä on oma puutarhaprojekti siellä VV:n takapihalla, jossa he kasvattavat mm. yrttejä ja tomaatteja. Yrtit menevät aina perjantaisin myyntiin ja mä halusin kanssa ostaa niitä basilikoja mukaani; ajattelin, että niistä saisi älyttömän herkullisen tomaatti-mozzarella-basilikahässäkän.
Ja niin muuten saikin. Entistä herkullisemmaksi annoksen teki hel*etin kallis mozzarella; $8,50 sellainen nyrkin kokoinen pallero... Meinasin jo unohtaa koko jutun, kunnes totesin, että menee sitten basilikatkin hukkaan. Täällä on siis juustot älyttömän kalliita. Totesin Lindsaylle yksi päivä, että tuun varmaan laihtumaan jo pelkästään siksi, etten syö juustoa niin kuin sitä syön Suomessa!
Perjantai-illan päätteeksi hämmensin itseni aloittamalla työharjoitteluraportin teon. :D Onpahan sekin ainakin jo aloitettu.
No, ehkei pelkoa siitä laihtumisesta... Lauantain brunssi lähti "vähän" käsistä.
Lauantain vietin todella laiskasti. Maijun kanssa skypetettiin yli 4 tuntia ja hengattiin, kunnes kahvipannullisen ja todella energiapitoisen brunssin ja välipalan jälkeen sain fiiliksen lähteä lenkille vaikka vettä tuli kuin saavista.
Ennen.
Jälkeen.
Kaikkea hullua sitä ihminen kyllä tekee... Onneksi juoksu kulkee nykyään niin hyvin, ettei ole säällä pahemmin väliä. Ainoa ongelma tuli korvanappien kanssa, jotka ei meinanneet pysyä menossa mukana kosteuden vuoksi. Nykäsin kostoks ilmalle vielä BodyBalancen päälle täällä mun huoneessa imuroinnin ja pienen huonekalujen paikan vaihtoruljanssin jälkeen. Saipahan taas kanukeille ihmeteltävää.
Lauantai-illan gourmet-illallinen ja palkinto huhkimisesta. Nautinpa myös lasillisen luomupunkkua.
Sunnuntain vietin samalla kaavalla, kuin lauantain: Skypettelyä Suomeen ensin äitin ja Lilyn kanssa. Lily ei oikein meinaa hokata, että mitä tää homma nyt on. Sitten Peetun kanssa ja lopuksi vielä Tommin ja Katrin. Onpa kiva, kun tulee oltua ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä ja kiva kun saa puhua suomea! :)
Kävin suunnistamassa vähän pidemmän juoksulenkin (Googlemapsin mukaan 11,5km) ja olin kyllä itestäni taas niin ylpeä. Suuntavaisto mulla on kyllä niin nolla kun voi ihmisellä olla, mutta onneks katujen nimet jää hyvin muistiin ja se CN-tower näkyy aina jostain välistä edes vähäsen, niin osaa suunnistaa sitten edes kotiinpäin!
Sunnuntaipäivän Skype-kaveri.
Tän viikon treenit ja juoksut on vetänyt paikat sen verran jumiin, että totesin kävelylenkin tekevän vielä terää sunnuntai-iltaan. Googlettelin eri ruokakauppojen sijainteja ja totesin Loblawsin olevan ihan ok kävelymatkan päässä Googlemapsin perusteella. On se näköjään hieman reilu kaksi kilometriä suuntaansa, että ihmekös kun mun arvio taas tuntui vähän toisenlaiselta. Heh. Ainakin pääsin taas käveleen uudessa paikassa ja vastaan tuli vaikka mitä mukavaa!
Kauniisti valaistu Casa Loman linna. Siellä pitäisi joku kerta käydä. Kuva otettu hieman ennen kello kahdeksaa illalla. Täällä tulee aina säkkipimeää samantien.
Hahaa! Kädestä ennustusta
Taidan mennä kokeileen tätäkin joku kerta, ihan vaan siksi etten ole koskaan ollut ennustajalla! Suitsukkeiden tuoksu tuli ulos asti.
Täällä on viinakauppojen lisäksi tällaisia Olutkauppoja,
sillä edes mietoja juomia ei myydä ruokakaupoissa tai kioskeilla.
Löysin perille.
Lähes kaikki tuotteet jälleen luomua.
Täällä on kaikissa ruokamarketeissa, pienemmissäkin tuoretiskejä lihalle, kalalle, oliiveille yms. tapaksille, leiville ja leivonnaisille... Huhhuh!
Pitkät hyllyt luomutuotteille, lisäravinteille ja muulle mulle sopivalle hihhulikamalle...
Mun oli pakko napata kuva maitohyllystä: Täällä maito myydään pusseissa! Toki on myös tolkkejä erityisesti luomumaidolle. Nuo kirjavat vasemmalla on tietysti maustettuja maitoja, joita täällä juodaan todella paljon.
Ja tässä se kakku- ja leivonnaistiski. Tai siis yksi viidesosa siitä.
Täällä kassat on ylipäänsä todella epäkäytännölliset verrattuna Suomeen. Tässä kaupassa oli kassaneidillä edes vähän tilaa laskea tavaroita piipattuaan sen, mutta pääasiassa sellaista tilaa ei ole ja tosiaan kassaneiti pakkaa kaiken suoraan muovikasseihin. Siinähän ei siis kestä kun kolme vuotta per asiakas... Onneksi mä en ole vielä kiireessä ollut kaupassa ;) Nää olis sellaisia iskän unelmapaikkoja!
Mulla meni aluksi vähän aikaa ymmärtää mitä toi oikein tarkoittaa liikennevaloissa. Vaihtoehdot on siis tuollainen punainen käsi, punainen käsi vilkkuen ja alla vähenevät sekunnit sekä kirkas jalankulkijan kuva. Jalankulkijalla saa luonnollisesti kävellä, mutta niin saa myös sillä vilkkuvalla punaisella, jossa sekunnit näkyy.
Löysin Metro-kaupasta rahkaa!!! (oli muuten kallista...)
Ja näin hyvää se oli! Koostumus samanlainen kuin keittiörahkoissa, mutta maku todella kitkerä. Ehkä mä sitten sekoitan sitä jogurttiin ja koitan toimisko se.
Oli pakko saada paha maku pois suusta parilla terveyssuklaan palalla ;)
Ja keittiönurkkaus valmiina aamua varten: iltakokkailut suoritettu, eväät pakattu ja kahvinkeitin ladattu aamua varten. Se on siis hyvää yötä!
<3: tuulia
ps. Kiitos kaikille, jotka on laittanut omia kuulumisiaan! On kiva olla yhteyksissä, kun on yksin näin kaukana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti