Kolme ensimmäistä työpäivää

Työt alkoivat maanantaiaamuna klo 9:00. Alue, jossa asun on noin kolme kilometriä ihan ytimestä pohjoiseen ja duuni taas on ytimestä noin 10 km itään. Eli homma tarkoittaa isoja teitä pitkin noin 13 km. ja julkisilla pysäkkikävelyineen noin tunnin. Viime viikolla mun kyllä piti mennä kurkkaan missä se mesta on ja miten sinne pääsee, mutta päädyin sunnuntai-iltana ottaan screenshotit Googlemapsin karttapalvelusta... Uskokaa tai älkää. Mun huikeilla suunnistustaidoilla ensin aamulla kävellen St. Georgen metroasemalle, jossa en ollut vielä ollut ollenkaan. 

Että tosta noin vaan ja perille pääsin ekalla yrittämällä. En siis mikään pöllömpi muija. Olis suunnistuksen maikka varmaan kohtis ylpeä... ;)

Matka taittui mukavasti kahvin kera, kävin ekaa kertaa täällä Starbucksissa, se kun oli ainoa mikä oli metroaseman vieressä.. Oon yrittänyt käydä joka kerta aina erilaisessa mestassa, täällä kun kahviloita on ihan älyttömästi! Ja nyt oon parina aamuna keittänyt kahvin mukaan, kun vihdoin sain ostettua termarimukin ja opettelin käyttään avaruuskahvinkeitintä. Täällä on myös espressokeitin, mutta sen on talon isännän eikä sitä saa kukaan muu käyttää. Ehkä pääsen taas viikonloppuna osingoille sen tekemään kahviin. Isäntäpari tykkää kanssa hyvästä kahvista. Hyvä mulle!

Metrolikka kahvin kera.

Look what I found!

Ensimmäinen työpäivä alkoi mun vastuuhenkilöiden tapaamisella: Melissa ja yhteyshenkilöni Archie. Molemmat tekee aika pitkälti toimistohommia, mutta talossa selkeästi ollaan yhtä isoa perhettä työntekijöiden, jäsenten (joita on yli 6000!), vapaaehtoistyöntekijöiden, opiskelijoiden (johon kastiin mut luetaan) ja muun henkilökunnan kesken: kaikki tervehtivät kaikkia TODELLA iloisesti, kyselevät kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita muista. Kieltämättä meinaa mullakin välillä tulla sosiaalinen ähky päälle... ;)

VV:n pihassa on useimmiten aina tällaisia wheel-transseja, joihin pääsee sujuvasti pyörätuolilla.

Mun lisäksi maanantaina aloitti 3 muuta opiskelijaa: 

Kaitlyn, 23-vuotias toimintaterapeuttiopiskelija Collegesta (jos oikein ymmärsin, näiden koulutussysteemi on vähän hankala....) on VV:ssä vain maanantaisin, muut päivät koulussa.

Ben 19-vuotias, jonkinlaisesta kehitysvammaisten highschoolista (ilmeisesti), hänellä on oma avustaja Vince mukana koko ajan, sillä hän kommunikoi vain viittomilla ja äännähdyksillä. Hän on mukana joka toinen päivä.

sekä Shaun, 17-vuotias Highschool-opiskelija. Ottaa todella varovasti kontaktia. Tulee työskentelemään VV:ssä päivittäin tammikuuhun asti.

Fieldhouse.

Eli meitä oli aika kirjava sakki heti alusta lähtien. Melissa esitteli meille talon, joka on todella hieno inkluusion ja moninaisuuden näkökulmasta:

- Kaikki käytävät ovat todella leveitä

- Pyörätuolilla pääsee joka paikkaan (paitsi toimistohenksun tiloihin), sillä kaikki on yhdessä kerroksessa (talo on siis valtava) --> huomionarvoista on siis KAIKKI WC-tilat, suihkutilat, treenitilat yms. ovat esteettömiä. Esim. kynnyksiä siis ei ole yhtään missään

- hoitajakutsumahdollisuus on lähes joka paikassa, josta hälyytys lähtee aulan vastaanottotyöntekijälle sekä näkyy hälyytyspaikan lähellä ainakin vilkkuvana valona

- talossa on 2 defibrillaattoria

- tarkoitus on, että jokaisella olisi varaa, joten jäsenyydet ovat suhteessa aika edullisia

- Jokaisessa tilassa on aukioloaikoina työntekijä paikalla auttamassa ja neuvomassa mikäli tarve: 

*Fieldhouse = urheiluhalli, 5 ratainen "tartaani" sekä iso kenttä keskellä, jonka voi jakaa kolmeksi pienemmäksi kentäksi

*Cardioroom = täynnä cardiolaitteita, esittelen sen joku kerta erikseen, koska se todella on sen arvoinen

*Weightroom = Punttisali (lapsille alle 12-v on oma lasten "punttisali")

*Uimahalli, samoin tän esittelen joku kerta erikseen.

*Multisensoryroom = Moniaistihuone. Ihan mahtava! Kuvaus ja kuvia tulossa...

*Kamppailusali

*Päivätoimintaryhmien "omat" huoneet

*Monitoimisali: Joogaa, pilatesta, tanssia, teatteria...

Keskus on siis avattu alunperin vuonna 1947 fyysisesti vammaisten miesten ja poikien kuntoutuskeskukseksi ja vuonna 1967 se avattiin kaikille isona fitness- ja hyvinvointikeskuksena. Vuonna 1988 aukesi uimahalli. Jäsenenä on siis ihan kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia ihmisiä erilaisine ominaisuuksineen ja tarkoitus on, että kaikki voivat liikkua ja harrastaa yhdessä. Siellä käy siis ihan ns. tavan kuntosaliharrastajia, mutta esim. päivätoimintaryhmät LINKS ja Milestone, joihin nyt olen tutustunut ensimmäisten päivien aikana, on +18-vuotiaiden kehitysvammaisten ryhmiä, joissa opetellaan myös kaikenlaisia sosiaalisia taitoja sekä elämässä muita tarvittavia taitoja, kuten kokkaus.

Iltapäiväksi pääsimme osallistumaan päivätoimintaryhmien mukaan joko observoimalla tai liittymällä mukaan, oman mukavuusalueen mukaan. Mä olin iltapäivän LINKSin mukana, jossa olevat jäsenet tarvii ehkä hitusen enemmän avustusta, mitä Milestonessa. Muuten toiminta on aika samanlaista. Iltapäivän ohjelmassa oli poikkeuksellisesti luentoja, joten opiskelimme perustietoja elefanteista ja television historiasta. Päivä alkaa aina klo 9.00 ja päättyy 16.00. Päivän päätteeksi jokainen kirjoittaa itse tai työntekijän avustuksella päivästään tai ympyröi kuvia siitä mitä tänään on tehty. Lisäksi työntekijä antaa aina kommentin päivästä. 

Jokainen päivä ja viikko ovat hyvin rutiininomaisia. Nähtävillä on päivä-, viikko- ja kuukausiaikataulut ja niistä pyritään pitämään kiinni. Tärkeää on myös käsien pesu ja esimerkiksi muiden puheen tai keskustelun kunnioittaminen.

Kun kerroin olevani Suomesta, erityisesti pidempiaikaisten jäsenten mieleen tuli ensimmäisenä Pilvi, joka oli tekemässä samanlaista harjoittelua vuosi sitten. Ihmiset siis todella jäävät näiden ryhmäläisten mieleen, tehtyään vaikutuksen :)

LINKS

Milestone ja koiraterapia. (Pyysin luvan kuvan julkaisuun ja he olivat hyvin mielissään siitä!)

Tiistai aamupäivän vietin LINKSin ja iltapäivän Milestonen kanssa. Aamupäivällä oli kolme vaihtoehtoa: pelejä "luokassa", Multisensoryroom tai kauppareissu päivän leivontatarvikkeita varten. Kaikki saivat viittaamalla kertoa mihin ryhmään halusivat. Halusin itse ehdottomasti aistihuoneeseen, sillä en ollut sitä vielä nähnyt. Se oli kyllä upea: valoja, muotoja, ääniä, valoja, pehmeyttä. Kello oli sopivasti hieman yli yhdeksän ja meinasin heti nukahtaa sinne. Aivan täydellinen rentoutumishuone! Välipalan jälkeen jatkettiin jälleen vaihtoehdoilla: leivonta tai Fieldhouse ja aktiviteetit, joita saa yleensä aika vapaasti valita. Mä menin poikien kanssa pelaamaan "sählyä". Täällä sitä pelataan jääkiekkomailoilla sisällä.... Outoa!

Lounaan jälkeen jatkoin tosiaan Milestoneen, jossa sain niin lämpimän vastaanoton, että huhhuh. Pelkkiä halauksia ja hymyä. Iltapäivän ohjelmassa oli joogaa, jossa pääsin heti avustamaan ohjauksessa. Päivän päätteeksi oli Fieldhousea, jossa oli tarkoitus pelata koripalloa. Nää oli oikeasti hiton hyviä!!! Mä tyydyin viihdyttämään sellaisia, joilla esim. spastisuuden vuoksi ei ole mahdollisuutta tai mielenkiintoa pelata pallopelejä. Booktimen jälkeen treenihommiin ja siitä suoraa tietä kämpille, kulkematta minkään kautta...

Lisää suunnistusta... ;)

VV:ssä ei ole Wifiä, enkä ottanut datapakettia mun prepaid-liittymään, joten sain kuvan Kaitlynin puhelimesta siitä minne mun pitää suunnistaa tuolta sinisestä spotista Golden Mileen. Mun kartta kun on vaan keskusta-alueesta, eikä siitä oo täällä laitakaupungilla siis mitään hyötyä.

Takaisin vielä maanantaihin. Sain luvan käyttää VV:n tiloja vapaasti töiden jälkeen, joten oon joka päivä koittanut treenata edes vähän. Maanantaina töiden jälkeen jäin puntille ja vieläkin on ojentajat kipeenä... Treenin puutetta? ;)

Treenin jälkeen suunnistin "lähellä" olevaan hiton isoon Lielahteen, Englintoniin, joka on tällainen teollisuusalueelle kyhätty todella iso marketti- ja kauppa-alue. Kävelin töistä sinne sen 45minuuttia, mikä oli työkavereista kummallista, etten mennyt TTC:llä (julkista liikennettä kutsutaan tolla nimellä. Toronto Traffic jotain..?) Löysin sieltä vihdoin hyvän (ja halvan) vaatekaupan (Peetu ostin sullekin kyllä jotain.) ja Walmartin.

Mielenkiintoista. Mulle tuli tästä pelkkä South Park mieleen.

Eikä se sitten ollut muuta kuin hemmetin suuri marketti, missä oli ihan kaikkea, mutta mikään ei ollut sen edullisempaa kuin missään muuallakaan. Osa tarjousruoista oli ihan ok, mutta muuten ei kyllä mitään ihmeellistä! Jenkki mikä jenkki... Ja ne kassajonot! Siis mitä hittoa?! Kauppa menossa kiinni ja jonot edelleen monta kymmentä metriä ja arvatkaa miksi. Siksi, että kassaneiti pakkaa  ostokset muovikasseihin sitä mukaa kun ne piippaa. Toiminta oli kun hidastetusta elokuvasta eikä siinä ollut kyllä yhtään mitään järkeä!!! :D

10mg melatoniinia. Huhhuh!

 Bongasin matkalla Kanadan hanhia ihan kävelytien vierestä. Olin ihan varma, et ne käy kimppuun...

Okei. Ennen kuin tästä tulee ihan hiton pitkä TAAS, niin ehkä mä lopetan tähän. Tänään oli aikalailla samanlainen päivä, Fieldhousea, terapiakoiran rapsuttelua, origamien taittelua (tiedän taas yhden syyn, miksi oon liikunnanohjaaja!), ulkopelejä auringossa sekä päivän päätteeksi akrobatiatreenit. Saa nähdä nousenko aamulla sängystä...

Pikatcu?

Yeah! Hitto miten hienoja niistä tuli!

Nyt Skuxx-suukkoja ja öitä! Kello on TAAS jo kaksitoista... Onneksi pääsen Emilyn kyydillä! Se on mun duunikaveri ja tuolla LINKSin puolella töissä. Ihan mahtava likka! Asuu tässä lähettyvillä, joten oon jo pari aamua päässyt sen kyydillä, joten helpottaa huomattavasti kulkemista.

<3: tuulia