Aika tuntuu menevän täällä yhdessä hujauksessa nyt kun olen saanut vihdoin aikataulua selvemmäksi töissä. Tai oikeastaan sain sen jo viime viikolla, joten siksi on kirjoittelutkin jääneet vähemmälle. Sain nyt sovittua niin, että teen duunia maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin pitkät päivät, torstaina normaalin ja tadaa! viikon tunnit tulee sillä täyteen! Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että perjantait on aina vapaat. Tosin pitkät päivät on aika rankkoja, sillä matkusteluineen päivään menee helposti yli 12 tuntia. Mutta mieluummin niin, sillä nyt on yksi extra vapaapäivä ja iltaisin on enemmänkin liikunta-aktiviteetteja joihin pääsen osallistumaan.
Täällä on aika paljon hienoa katutaidetta ympäri kaupunkia.
Pyysin Archielta luvan, että saisin myös joustavuutta aikatauluun: eli voisin siihen tehdä mahdollisesti myös muutoksia, mikäli haluaisin päästä esim. altaalle näkemään "Personal Trainingia" mm. vaikeasti vammaisten asiakkaiden kanssa, jotka tarvitsevat todella paljon avustusta. Tarkoitus olisi päästä lisäksi näkemään Personal Trainingia ihan salilla, sillä pääasiassa asiakkailla on erityistarpeita. Ihan sairaan siistiä päästä oppimaan uutta!
Maanantai-illoille otin aikatauluuni sports&social ryhmän, joka on Alexandran ryhmä. Pieni ryhmä ja hyvin erilainen mitä muut ryhmät, joiden kanssa oon nyt ollut. Teini-ikäisiä ja siitä ylöspäin olevia erityisavun tarvitsevia nuoria.
Kolmannen viikon alussa oli selkeästi yksi vaihe kulttuurishokista meneillään, sillä aloin jo niin kyllästyä hengailemiseen ja tuntui, että kaikki on ihan paskaa. Siis se, ettei pääse tekemään sitä mitä on tullut tekemään. Ei sillä, kyllähän askartelu ja puutarhanhoito mulle varmasti on ihan tarpeellisia hommia, mutta ammatillisesi mun mielestä ei. Onneksi sain sen aikataulun sitten keskiviikkona lopulta, niin jotenkin vähän helpotti!
Löysin ihanimmat korkkarit ikinä! Mutta öö en tod ostanut! :D Täällä naiset kävelee todella paljon korkkareilla. Mä tyydyn edelleenkin tennareihin...
Kulttuurishokin helpotusta Eaton Centerissä...
Brutus ja Turkey. Täynnä rakkautta.
Maanantain terveellinen lounas lähikuppilassa Alexandran kanssa. Toi oli siis yksi pizzapala, jonka myyjä puolitti!
Tiistai- ja torstaiaamuisin mulla on sitä Rehab-programia, jossa on niitä aivohalvauksesta ja sydänkohtauksesta yms. toipuvia keski-ikäisiä ja sitä iäkkäämpiä asiakkaita. Ne on kans ihan mahtavia. Nyt on jo käyty painoharjoittelu- ja kestävyysharjoittelun lisäksi itsenäisen harjoittelun osa-alueita ja miten se onnistuu Variety Villagessa, vaikka olisikin ilman avustajaa. Oon ollut aika paljon apuna italialaissyntyiselle Marialle, joka on ihan älyttömän hauska tyyppi. Se on just niin stereotyyppisen italialais"mamman" näköinen, kun voi ajatella: lyhyt ja tanakka. Valittaa kivuistaan, mutta silti tekee ku pieni härkä kaikki liikuntaosiot. :D Sit me vaan juoruillaan kaikesta samalla kun treenataan, eikä se edes huomaa, että onkin jo kävellyt 2 kierrosta radalla, joista jo 100m ilman rollaattoria!
Maria oli ihan tuohtunut, että miten muka jalat tekee eri määrän töitä MotoMed-laitteessa.
Keskiviikon kokokohta on päiväryhmillä ehdottomasti koiraterapia! Koska Ryderilla (kultainennoutaja terapiakoira) oli synttärit, oli sillä hetken aikaa synttäriasustus päällä ja koiran omistaja oli leiponut meille cup-cakeja ja cookieseja. Me oltiin ihan äimänä, sillä toihan on siis vapaaehtoistyötä ja ne oli leiponeet varmaan 100 kpl kumpiakin!!
Synttärisankari Ryder
Huhhuh!!
Terapiakoira Izak
Koirat saa niin paljon herkkuja vierailun aikana, että luulen niiden itsensä nauttivan vierailuista myös...
Maistiaiset. Oli sit muuten taivaallisia suklaahippukeksejä, vaikka en keksi-ihmisiä olekaan!
Täältä pääset tutustumaan koiriin: St. John Ambulance Terapiakoirat
Torstaina kirmasin töiden jälkeen suunnistamaan uikkariostoksille Scarboroughin keskustaan. Katsoin etukäteen googlemapsista, että sinne pitää suunnistaa Variety Villagesta 2-3 bussilla, matkan keston ollessa noin 30min ja se uikkarikauppa menis kiinni viideltä.
Kyllä mun pitää varmaan suunnistuksen maikalle antaa kiitokset, kun kotiin täältä tuun. Joka kerta oon melkein suunnistanut screenshottien avulla ja ekasta löytänyt perille. Käsittämätöntä! :D Mä kun tunnetusti en oikein haltsaa tota suunnistusta..... ;)
Olishan uikkareita muualtakin varmaan saanut, mutta tää oli ainoa mesta, joka myy kilpauintikamaa. Paikan nimi on Omni Shop ja ehdin sinne lopulta 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ostin uikkarit, lakin ja lasit ja luultavasti köyhdyin lopulta vähemmän, mitä olisin perus-urheilukaupassa köyhtynyt ja sain viel aleakin, kun sanoin olevani Variety Villagessa harjoittelussa! :)
Onnellinen uusien uikkarien, juniorikoon uimalakin ja Swedish-uimalasien omistaja. Kirjavampia uikkaria ei ollut koko myymälässä ;)
Sieltä poissuunnistaminen olikin sitten mielenkiintoisempaa... Heh, enhän mä etukäteen ollut katsonut miten sieltä pois pääsen. Onneks olin sen verran kartalla, että tiesin missä päin on keskusta, niin otin bussin sinne. Bussi vei mut metroasemalle, josta pääsisin sen metrolinjan kautta sellaiselle metrolinjalle, joka vie kaupunkiin.. Kotimatka kesti lopulta varmaan puolitoista tuntia :) huhhuh. No mutta täällä se on ihan normaalia! Iso kaupunki, niin minkäs teet..
Löysin luontaistuotemyymälästä ensimmäisen purkkamerkin, jossa ei ole aspartaamia. Huhhuh, miten vaikeeta se oli!
Tällaisissa tunnelmissa täällä mennään. Kirjoittelen huomenna lisää! Vietän tässä neljän päivän Thanksgiving-viikonloppua, niin ehdin päivittelemään useammankin päivityksen :)
Muksaa sunnuntaita!
<3:tuulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti