Viime päivitys oli Thanksgivingillä kyllästetty, pakko jatkaa hitusen vielä, koska virallisena päivänä 14.10. pääsin ihanan Alexandran kotiin vielä Kiitospäivän lounaalle.
Kummitäti Minna totesi mulle, että et sä kai paljon muuta siellä tee kun syö ja vähän urheile. JEP! Siitähän mun Suomen arkikin koostuu :D
Tässä siis Thanksgiving-maanantai vielä... Kahdesti! ;)
Alexandran perheen UPEA koti! Huomatkaa ihana väri ;)
Alexandran äiti ja isä totisena kalkkunan kimpussa.
Koko jengi pöydän ääressä. Kuvassa lähimpänä Alexin mummi 93-v!
Ihan mahtava tapaus!!! :)
Ja sitten syödään... TAAS!
Takapiha. Olin ihan äimänä koko talosta ja sisustuksesta ja kaikesta.
Alexin äiti oli suunnitellut kaiken. Ihan oli koko mesta kuin jostain sisustuslehdestä!
Alexin pappa halusi päästä mun kanssa kuvaan. :D
Kahvifriikkinä pääsin vaihteeksi kahvin makuun. Toi keitinsysteemi oli tosi hieno.
Siinä on siis filtterit ja kaikki ja se pysyy tietynlämpöisenä ja huhhuh.
Nää oli ehdottomasti mun suosikkeja: tuoreita mansikoita ja suklaata....mmmmm...
Ja parasta oli, että Alexin pikkuveli oli tehnyt ne!
Koko kaunis perhe.
Jälkkäripöytä oli kuin Aallolla konsanaan, niin montaa sorttinkia oli.
Olin varma, etten enää voisi ikinä syödä mitään, kunnes tuli ilta:
Ja leivottiin Annan kanssa jälkkäriä illalliskutsuille, johon meidät oli kutsuttu!
Päädyttiin toiveiden mukaan johonkin suomalaiseen.... Suklaabrownieita! hahahah!
No, niistä tuli hyviä, se kai oli pääasia!
Annan ystävä Luke oli valmistanut meille ihan sairaan hyvän illallisen!
Huom, ei kalkkunaa. :)
Nam.
Pääsin maistamaan ekaa kertaa Wayne Gretzkyn viinitilan viiniä. Toimi!
Tässä kohtaa vannoin jo kevyen elämän puolesta ainakin loppuviikoksi.
KUNNES:
Tiia tuli Abu Dhabista kylään tiistaina ja mentiin syömään. Ja sidukalle ;)
Käytiin Dundas Squaren Jack's Astorissa ja meillä oli ehkä IMELIN tarjoilija ikinä! Kaiken huipuksi kaiken sen nuoleskelun jälkeen se vielä meidän maksettua laskut totesi, että te olitte mun paras pöytä tänään!! Tiia repes päin naamaa. hahahahahah.
Keskiviikkona oli todella odotettu ilta. Me oltiin nimittäin ostettu Marjon ja Annan kanssa liput Raptorsien NBA-korispeliin! Vaikka peli oli ns. pre-seasonia, oli se ihan huikeeta ja mulla oli vaan ihan älyttömän mahtava fiilis koko hommasta!
Koris-look.
Jännitys tiivistyy... Air Canada Center!
Ja ne liput!
Jaa siideriä?
No eikös! Juomanhan saa täällä viedä katsomoon.
Noissa mukeissa on sellainen samanlainen aukko mitä lasten nokkamukeissa! Kätevää.
Telkkarilähetystä tehtiin ihan siinä käytävällä.
Meidän paikat oli todella ylhäällä. Aluksi ;)
Hieman ennen pelin alkua oli aika tyhjää. Suurin osa jengistä saapui tiputellen
pelin ensimmäisen puoliskon aikana. Vähän outoa?
Toronto Raptors vs. Boston Celtics
Siiiis miten ne kaikki miehet oli niin jäätävän kokoisia? Millä järjellä ihmisestä kasvaa jättiläisen kokoinen? Huhhuh, siinä oltiin koko likkakööri silmät suurina.
Alkushow
Vähän niin kuin Pyynikillä...
Ja sitten saatiinkin jälkimmäiselle puoliskolle hitusen paremmat paikat.
Tosta noin vaan! Oli erittäin viihdyttävä peli kaiken kaikkiaan ja vitsit taas se kaikki muu häppeninki mitä ympäri katsomoa ja kaikilla tauoilla tapahtui. Pelkkää ilotulitusta! Ehdottomasti suosittelen kenelle tahansa.
PERJANTAI
Mun matka taittuu aamuisin koirapuiston läpi, niin kuin taisin jo aiemminkin mainita.
Ihan paras tapa saada hyvä mieli!
29th Lieutenant Governor Games.
Niin oon mä siis töissäkin ollut kaiken huvin lisäksi!
Meillä oli tällainen tapahtuma perjantaina töissä. Paikalle saapui lapsia erityiskouluista Variety Villagen järjestämään vuosittaiseen urheilutapahtumaan, jossa suoritettiin erilaisia aktiviteetteja ja lopuksi kaikki saivat mitalin. Paikalla on aina Ontarion kuvernööri kunniavieraana.
Pisteissä oli erilaisia soveltavia aktiviteetteja, joita pystyivät kaikki suorittamaan.
Alkuseremonia. Lapset lauloivat kansallislaulun (tosin silloin tietty kaikki seisoivat) ja tunnelma oli niin täynnä energiaa, ettei sitä pysty käsittämään. Marissa totesi hienosti mulle, että hän pitää Variety Villagesta sen suuren positiivisen energian vuoksi. Se on kyllä totta. Se on paikka, jossa on niin lämmin henki ja hyväntuulisia ihmisiä, ettei sitä edes tajua.
Mä sain vastuulleni heittopisteen, jossa heitettiin hernepusseja ja pieniä kumikiekkoja verkkoon. Oli hienoa jälleen kerran huomata, että kyllä mulla jotain oppeja on mennyt koulussa perille, kun jokaisen ryhmän jälkeen pystyin selkeästi aina kehittämään omaa toimintaani ja ohjeiden antoa, organisoimista jne. Ja niin homma toimi myös jouhevammin. :)
Olisitte nähneet, miten onnellisia lapset olivat mitaleistaan!
Sitten kävikin niin hienosti, että mun päivä päättyi jo kello 12. Olin päättänyt suunnata Chinatowniin, koska en ollut siellä vielä käynyt.
En oikein tiennyt mitä odottaa ja siksi olinkin ehkä niin liekeissä koko alueesta ja kaikista "krumeluureista" mitä siellä oli kaduilla!
Lihakauppa paikalliseen tapaan.
Kiinalainen lisäravinnekauppa. Huvittavinta oli, että kyselin Reishiteetä ja myyjä ei sen vertaa ymmärtänyt englantia. Hih. Meninkin siis yhtäkkiä ihan toiseen kulttuuriin myös kommunikoinnillisesti.
Vähän olis irtomyyntikamaa. Vielä kun olis tiennyt että mitä ne kaikki oikein on!
Kaupat oli kaikki niin TÄYNNÄ tavaraa, että inventaario todella hirvittäisi...
Torontossa on aina alueen mukaan noita ns. lippuja.
Sit olikin vähän erilaista kauppaa.
En oo _ikinä_ missään nähnyt tällaista tilaa saati kauppaa,
joka olisi niin täynnä tavaraa! Jota sieltä ei löydä, ei ihminen kai tarvitse?
All You can eat Sushi ravintola. Hei oikeesti??? Enkö muka just edellisenä viikonloppuna syönyt ehkä seitsemän ihmisen edestä. Ei sillä. Sairaan hyvää se oli. Tää aika Torontossa alkaa vaikuttaa hyvin vahvalta bulkkaamiselta...
Ostoskorissa perjantailta.
Chinatownin löytöjä: maustettu tiikeribalsami $4 ja Reishitee $5. Molemmat taisi vielä kaiken huipuksi olla ylihinnoiteltuja!! :D Ihan järjetöntä se Chinatownin hinnoittelupolitiikka tälleen suomalaiselle ainakin.
Dufferin Mallin Marshallsin löytöjä: inkamarjat ja banaanisnacksit.
Suunnistin vielä Chinatownista Dufferin Malliin, jonka lähettyviltä löysin kivan kampaamokaupan. Menin sinne tietty ihan muina miehinä ja totesin, että nyt kyllä ihmiset katsovat vähän vielä normaalia pidempään. Mähän olen täällä todella eksoottisen näköinen ja lähes jokainen tuntematon, joka hiukankin mulle puhuu, kehuu hiuksia (HUOM! HENNA ;) ) tai silmälaseja. Heh. Täällä lyhyt tukka ei oo ihan niin tavallista naisilla tai ainakaan näin "räväkkänä" mitä mulla on.
No tajusin sitten siellä liikkeessä aikani kierreltyä, että kaikki hiuslisäkkeet ja peruukit (joita siellä oli Paljon) oli pääasiassa ruskeita, mustia tai punaisia. Ja että asiakaskunta oli hyvinkin afroamerikkalaisen näköistä porukkaa. Naurahdin itsekseni, että mitähän nekin kaikki ajattelivat, mutta en jaksanut välittää siitä sen enempää. Kohtuullisen koominen se tilanne kuitenkin oli.
Kauppakeskukseen päästyäni ja siellä lähes kaikki kaupat kierrettyäni, lähdin kimpsuineni ja kampsuineni (ruokaostoksineni) kohti kotia vihdoin. Metroasemalle päästyäni sinne tuli paloautoa ja poliisiautoa. Kaikki linjan metrot oli myöhässä, eikä niitä päästetty meidän asemalle, sillä sieltä etsiskeltiin jotain tyyppiä. Sen enempää se asia ei mulle valoittunut.
Täällä on ylipäänsä aika huvittavaa julkisen liikenteen kanssa juuri nimenomaan se, että ei ole päivää, etteikö jotain tapahdu: mä oon ollut bussissa, joka hajos matkalla, milloin metrot on myöhässä sen takia, että joku on vetänyt hätäuloskäyntivivusta tai sit joku bussi ei vaan ikinä tule. Heh. Täällä on kuulemma yks maailman suurkaupunkien kauheimmista julkisista liikenteistä. Ainakin mun työkaveri Eric väitti niin. :)
Porterin uusi kampaus.
On se kyllä outo otus. Se oli just varastanut ruokapöydältä Olivian ruoat ja sit se oli päässyt murtautumaan tänne yläkertaan kaatamalla portin ja syönyt melkein kaikki Olivian suklaat. Hah. Oi voi. Onneks ei ollut mun huoneeseen päässyt.
Ainiin! muutin tällä viikolla uuteen huoneeseen! Siis naapurihuoneeseen, joka on tuplakokoinen. Kelpaa! Nyt mahtuu hitusen paremmin tekeen treeniä kotona (jos täällä vaan ikinä olen) ;)
Tässä nyt jotain viime viikon kuulumisia, koitan saada päivitettyä itseni ajan tasalle! Voisin vaikka kertoa tarkemmin viime työviikosta, sillä se oli PARAS tähän mennessä. Mä oon saanut pikku hiljaa tehdäkin jo jotain!
<3:tuulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti